Kulttuurista perinnoksi logo valkoinen
EtusivuArkistoInfoEtsi
”Ongelmanratkaisua ja salapoliisityötä” – Anna-Maria Kymäläinen pitää Seurasaaren museorakennukset kunnossa

”Ongelmanratkaisua ja salapoliisityötä” – Anna-Maria Kymäläinen pitää Seurasaaren museorakennukset kunnossa


Teksti: Aura Kivilaakso

Intohimoinen ja antaumuksellinen suhde omaan työhön. Tämä kadehdittavalta kuulostava määritelmä pätee Anna-Maria Kymäläiseen, joka työskentelee rakennuskonservaattorina Museoviraston Restaurointi-yksikössä. Kymäläinen on osa tiimiä, jonka tehtävänä on varmistaa Seurasaaren ulkomuseon rakennusten säilyminen tuleville sukupolville sekä suunnitella ja toteuttaa erilaisia korjaus- ja restaurointitöitä.


”RAKENNUSKONSERVAATTORIN TYÖ on monipuolista, se sisältää niin tutkimusta kuin fyysistä työtä”, Kymäläinen erittelee. ”Se on ongelmanratkaisua ja salapoliisityötä – mikään ennalta suunniteltu ei päde, vaan asiat täytyy miettiä tapauskohtaisesti ja varautua siihen, että aina tulee yllätyksiä.”


Nanna ja pärekatto
Pärekatto kuuluu uudempiin puukatetyyppeihin. Usein pärekattotyöt ostetaan ulkopuoliselta urakoitsijalta, mutta pieniä kattoja tehdään oman työryhmän voimin vuosittain. Kuva: Seurasaaren rakennuskonservoinnin työryhmä, Museovirasto.


ERILAISIA RATKOTTAVIA tapauksia Seurasaaressa riittääkin. Ulkomuseo avattiin yleisölle vuonna 1909, ja tähän päivään mennessä eri puolilta Suomea saareen siirrettyjä rakennuksia on jo 88. Laaja ja moninainen rakennuskanta vaatii konservaattoreilta paljon töitä.

”Parasta Seurasaaressa on työryhmä. Tekemisen ilo syntyy yhteishengestä, eikä meistä kukaan pärjäisi työssään yksin. Porukalla asiat kuitenkin etenevät”, Kymäläinen kertoo.

Iloa tuottaa kokemus työn merkityksellisyydestä. Museorakennukset ovat saaneet Seurasaaressa uuden elämän, eikä monia niistä enää olisi, mikäli ne olisivat jääneet alkuperäisille sijoilleen. Ulkomuseon lisäksi Seurasaari on myös kansanpuisto, jonne kuka tahansa voi tulla ulkoilemaan. Vuoden kierto vaikuttaa paljon konservaattorien työhön saaressa, ja Kymäläisen mukaan ulkomuseon avautuminen keväällä herättää saaren henkiin.


Nanna kengittää
Leppälän mökin kengitystä. Hirren asentamien takaisin paikoilleen tarkoittaa tunkkausta, kiilausta ja välillä myös pelkkää voimaa. Kuva: Jani Puhakka, Museovirasto.


ANNA-MARIA KYMÄLÄINEN on koulutukseltaan historiallisten interiöörien konservaattori ja puuseppä. Lisäksi hän on opiskellut sähkötekniikkaa. Hän nauttii työstään Seurasaaressa, sillä siinä hän pääsee hyödyntämään kaikkia opintojaan. Työn varjopuolia on työn fyysinen raskaus. Lisäksi konservaattorien täytyy osata suojautua oikein vanhoissa rakennuksissa olevilta haitta-aineilta. Kymäläisen mukaan tieto työn tärkeydestä voittaa kuitenkin haittapuolet.

”Kulttuuriperintö määrittää laajasti ajateltuna omaa maailmankatsomusta ja minuutta. Se juurruttaa ja auttaa ymmärtämään itseä ja muita”, Kymäläinen pohtii. ”Ilman kulttuurista ymmärrystä ja historiatajua ihminen ei voi hahmottaa asioita kokonaisina. Kulttuuriperintö vaikuttaa yksilöön ja yhteisöön.”


Erkka ja Leppälän aita
Rakennuskonservaattori Erkka Pajula tekee perinteistä pisteaitaa Seurasaaren Leppälän mökin pihapiiriin. Aidakset sidotaan tolppiin tuoreella kuusivitsaksella, joka halkaistaan kahtia käsin vetämällä. Kuva: Eeva Tamminen, Kansallismuseo.


KYMÄLÄINEN TOIVOO, että ihmiset hahmottaisivat kulttuuriperinnön vahvemmin osana nykypäivää, ei historiasta irrotettuna, tästä päivästä erillisenä. Kulttuuriperinnön vaaliminen tapahtuu tässä päivässä – se on elämistä hetkessä ja läsnäoloa ajassa. Mitä Kymäläisen mielestä tästä päivästä pitäisi sitten säilyttää jälkipolville? ”Luontosuhde ja yhteisö, ihmisten kyky olla osa ympäröivää maisemaa”, Kymäläinen toteaa hetken mietittyään. ”Vaikka ympärillä olisi paljon hienoa kulttuuriympäristöä, ihmisten kyky kertoa tarinoita tuntuu olevan katoamassa. Toisekseen kotonaan voi olla muuallakin kuin muokatussa ja rakennetussa ympäristössä”, Kymäläinen pohtii.

Kulttuuriperintöön liittyy aina myös näkymättömissä olevia, aineettomia merkityksiä. Kymäläinen toivoo, että niiden tiedostaminen ja kyky kertoa näistä merkityksistä säilyisi nopeasti muuttuvassa maailmassa myös tulevaisuudessa.


Tervahauta Ylikiiminki
Rakennuskonservoinnin työryhmä kävi opettelemassa tervanpolttoa Ylikiimingissä. Haudan polttoa valvottiin ympäri vuorokauden. Kuva: Nanna Kymäläinen, Museovirasto.