Sarkofagi saapui Suomeen 1860 – muumio katosi matkalla

2019 / Valokeilassa

Yksi Museoviraston arkeologisten kokoelmien aarteista on 3000 vuotta vanha sarkofagi, jonka hankki Egyptistä 1840-luvulla suomalainen tutkimusmatkailija Georg August Wallin. Sarkofagi saatiin lopulta Suomeen vuonna 1860, mutta sen sisällä ollut muumio oli matkan aikana kadonnut. Hieroglyfein ja maalauksin koristeltu sarkofagi on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena aina 1800-luvun lopulta lähtien.

Museoviraston arkeologisissa kokoelmissa on pääosin Suomesta löytyneitä arkeologisia esineitä, ja kokoelmat karttuvat muinaismuistolain perusteella. Kokoelmissa on kuitenkin myös esineitä eri maista, esimerkiksi Kreikasta, Italiasta, eri puolilta Venäjää ja myös Egyptistä. Yksi niin sanotun vertailevan kokoelman aarteista on upea 3000 vuotta vanha sarkofagi.

Arkun vaiheista tiedetään melko vähän. Suomalainen professori ja tutkimusmatkailija Georg August Wallin hankki arkun Aleksandriasta, kun hän matkusti Egyptissä ja Lähi-idässä 1840-luvulla tutkimuksiaan tehden. Arkku on ilmeisesti peräisin muinaisen Egyptin pääkaupungista Thebasta, mutta tarkempaa löytöpaikkaa ei ole tiedossa.

Alkuperäisissä luettelointitiedoissa kerrotaan, että arkun sisällä oli muumio, mutta matkalla Suomeen se oli kadonnut. Ehkäpä muumio heitettiin laidan yli, kun meriluutnantti Devienne kuljetti arkun meritse Suomeen vuonna 1860. Kostea meri-ilma sai kenties muumiossa aikaan epämiellyttäviä reaktioita.

Sarkofagi edestä
Arkun kannen koristelu on hieman haalistunut.
Kuva: Markku Haverinen / Museoviraston Kuvakokoelmat, numero Finnassa "M012:KM14560:660"
Sarkofagi sivulta
Sarkofagin kyljissä on kuvattu hautajaiskulkue, jossa on mukana muun muassa itkijänaisia.
Kuva: Markku Haverinen / Museoviraston Kuvakokoelmat, numero Finnassa "M012:KM14560:660"

Amonin temppelin virkamiehen viimeinen leposija

Sarkofagi on hienoimpia säilyneitä niin sanotun keltaisen tyylin sarkofageja. Se valmistettiin Anchefenamenille, joka oli ilmeisesti Amonin temppelin virkamies, hieroglyfien tulkinnasta riippuen joko temppelin jumalkantotuolin kantajien esimies tai rakennustöiden johtaja.

Arkku on ajoitettu myöhäisen 21. dynastian ja varhaisen 22. dynastian välille eli noin 1000–800 eaa. Tuolloin Egyptissä ei enää rakennettu suuria hautarakennelmia, vaan vainajat haudattiin nimettömiin hautoihin. Aiemmin hautakammion seinämiä koristivat maalaukset, nyt ne koristavat arkkua joka puolelta.

Erityisesti värikkäät maalaukset sarkofagin sisällä ovat säilyneet todella hyvin. Hieroglyfein kirjoitetussa tekstissä kuvaillaan muun muassa uhrilahjoja, joita vainaja tarjoaa jumalille: tuhansittain leipiä, eläimiä, kankaita ja erilaisia esineitä. Myös itse vainaja ja hänen vaimonsa on kuvattu maalauksiin, joissa esitetään uskonnollisia kohtauksia, symboleita ja rukouksia. Vainajan rinnalla kulkevat ristiin punaiset niin sanotut muumionauhat, jotka kuvaavat käärinliinojen päälle asetettuja nahkanauhoja.

Sarkofagi kuului alun perin Helsingin yliopiston kokoelmiin. Se siirtyi erinäisten kokoelmavaiheiden kautta Suomen kansallismuseolle, joka avattiin vuonna 1916. Sarkofagi on kiinnostanut tutkijoita aina 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Vuonna 2019 erityisesti sarkofagin hienot koristelut ovat olleet jälleen tutkimuksen kohteena. Tutkimustuloksia ei ole vielä julkaistu.

Sarkofagi sisältä
Haukan muotoinen auringonjumala Rahorakhte suojaa vainajan päätä siivillään.
Kuva: Sakari Kiuru / Museoviraston Kuvakokoelmat, numero Finnassa "M012:KM14560:660"
Sarkofagin pohja
Faarao Amenofis I on kuvattu arkun pohjaan Osiris-jumalana Isisksen ja Neftyksen suojaamana. Arkun maalauksissa on useita eri jumalia.
Kuva: Sakari Kiuru / Museoviraston Kuvakokoelmat, numero Finnassa "M012:KM14560:660"

Lisätietoa

Sarkofagi Finna.fi-palvelussa

Georg August Wallin

Asiasanat: Museoviraston arkeologiset kokoelmat, vertaileva kokoelma, arkeologiset esineet, egyptologia, Egypti, arkeologiset löydöt, löydöt, sarkofagit, muumiot, Georg August Wallin, Yrjö Aukusti Wallin, Abd al-Wali

Pääkuvan tiedot: Haukan muotoinen auringonjumala Rahorakhte suojaa vainajan päätä siivillään. Kuva: Sakari Kiuru / Museoviraston Kuvakokoelmat, numero Finnassa "M012:KM14560:660"

Kirjoittaja: Jutta Kuitunen