2022 / Valokeilassa

Soklin kaivoshankkeen arkeologisilla kaivauksilla 2019

Raija Linna & Vesa Laulumaa

Savukosken Soklin kaivosalueella tunnetaan parikymmentä arkeologista kohdetta. Useimmat niistä ovat kivikaudelta 8000−1800 eaa. Museoviraston Arkeologisten kenttäpalvelujen tutkija Vesa Laulumaan video seuraa kaivausryhmää Lapin erämaahan muinaisen jääjärven rannalle, missä oli ihmisasutusta jo 10 000 vuotta sitten. Artikkelissa kerrotaan, kuinka tiedetään, että kivikauden ihminen herkutteli Soklissa niin hauen, peuran kuin koirankin lihalla. Video: Vesa Laulumaa Artikkeli: Raija Linna

Soklin kaivoshankkeen arkeologisilla kaivauksilla 2019

Soklin kaivosalue sijaitsee keskellä Lapin erämaata. Savukosken keskustaan on matkaa lähes 100 kilometriä. Soklissa on tehty arkeologisia inventointeja jo vuosina 1988–1989, 2008 ja 2013. Alueella on 17 kiinteää ja neljä mahdollista muinaisjäännöstä, joista useimmat ovat peräisin kivikaudelta noin 8000−1800 ennen ajanlaskun alkua.

Fosfaattiesiintymä löydettiin Soklin alueelta jo 1967. Kaivosoikeudet olivat ensin Rautaruukilla, sitten Kemiralla, ja vuonna 2007 oikeudet sai norjalainen lannoitteiden valmistaja Yara. Vuonna 2020 Yara myi kaivosoikeudet Suomen Malmijalostus Oy:lle, joka on valtion omistuksessa. Yara oli saanut kajoamisluvan hankealueen muinaisjäännöksiin, mutta Museovirasto edellytti kohteiden tutkimista, ennen kuin niihin kajottaisiin. Muinaisjäännökset tuhoutuisivat, jos kaivos aloittaisi toimintansa.

Museoviraston Arkeologisten kenttäpalvelujen ensimmäiset kenttätutkimukset Soklissa tehtiin 5.8.−27.9.2019. Kaivauksia tehtiin neljällä kivikautisella asuinpaikalla ja muutamassa muussa kohteessa pienen Loitsana-lammen läheisyydessä. Lampi on perua valtavasta jääjärvestä, jonka rannoilla oli ihmisasutusta jo 10 000 vuotta sitten. Kaivauksista toivottiin lisää tietoa siitä, miten ihmiset elivät Itä-Lapissa esihistoriallisella ajalla.

Loitsana-lampi (vasemmalla)
Loitsana-lampi (vasemmalla) on perua muinaisesta jääjärvestä, jonka rannoilla oli ihmisasutusta jo 10 000 vuotta sitten. Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
Vuonna 2019 arkeologisia tutkimuksia tehtiin kuudessa muinaisjäännöskohteessa: Malmioissa 1, 2, 6, 8, 10 ja 12. Karttapohja: Maanmittauslaitos. Kuvankäsittely: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto

Suomen vanhin karhunluu

Elokuussa 2019 Savukoskelle lähti 13 hengen kaivausryhmä, jota johtivat Arkeologisten kenttäpalveluiden tutkijat Vesa Laulumaa ja Johanna Seppä. Ensimmäinen kaivauskohde oli Malmio 1, joka on toiseksi vanhin asuinpaikka Suomen Lapissa. Alueella oli ollut asutusta jo 8000-luvulla eaa. Tämä saatiin selville radiohiiliajoituksella, joka tehtiin jo aiemmin paikalta löytyneelle peuranluulle.

Kaivausryhmä lähti suurin ennakko-odotuksin Malmio 1:lle, joka todennäköisesti sijaitsi aikoinaan muinaisen jääjärven rannalla. Kaivauspaikka oli kuitenkin pahoin tuhoutunut. Maata oli kuorittu puskutraktorilla, ennen kuin arkeologisia inventointeja ehdittiin tehdä. Vain muutamia neliöitä maata oli säilynyt koskemattomana, koska tämä pieni alue oli jäänyt puskutraktorilla kokoon kasattujen maakerrosten alle. Paikalta löytyi kvartsia ja lisää palanutta luuta. Yksi löydöistä oli karhunluu, jonka iäksi määriteltiin noin 10 000 vuotta. Se on vanhin Suomesta löytynyt karhunluu.

10 000 vuotta vanha karhunluu.
10 000 vuotta vanha karhunluu. Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto

Kivityökaluja ja asbestilla vahvistettuja saviastioita

Apulaistutkija Olli Eranti löysi lähistöltä pienen alueen, jossa oli säilynyt merkkejä asumisesta. Tämä alue sai nimen Malmio 1b. Se sijaitsi kaksi metriä ylempänä kuin ensimmäisen kaivauspaikka, ja aluksi oletettiin, että se on vanhempi kuin Malmio 1. Näytteiden radiohiiliajoituksissa kuitenkin selvisi, että tämä asuinpaikka on vain 3 500 vuotta vanha.

Aiempien tutkimusten perusteella seuraavien kaivauskohteiden, Malmio 2:n ja Malmio 8:n, arveltiin olevan peuranpyyntikuoppia. Vuoden 2019 kaivausten aikana molempien kohteiden läpi tehtiin koeojat, jotka paljastivat, että kyse ei ollut pyyntikuopista. Kuoppien tarkoitus ei myöhemminkään selvinnyt. Ne saattavat olla myös luonnon muovaamia.

Loput kaivauskohteet sijaitsivat lähempänä Loitsanan rantaa kuin Malmio 1. Malmio 12 oli melko pahoin kaivoksen koeojan tuhoama. Malmio 6:een, joka oli viimeinen tutkimuskohde, ehdittiin tehdä vain 30 metriä pitkä ja metrin leveä koeoja. Sieltä löytyi mm. kivitaltta, kvartsi-iskoksia ja -esineitä, saviastian paloja sekä palanutta luuta. Luuanalyysissa selvisi, että aterioilla saattoi olla tarjolla niin haukea, peuraa kuin koiraakin! Luiden radiohiilitutkimuksesta voitiin päätellä, että paikka oli ollut käytössä jo 7000 eaa. Saviastian palassa olevien asbestihippujen perusteella voitiin olettaa, että paikalla oli ollut asutusta myöhemminkin.

Arkeologisten kenttäpalveluiden kaivausryhmästä tutkivat Malmio 10a:ta Soklin kaivausalueella 2.9.2019.
Apulaistutkija Olli Eranti (vasemmalla), kaivausapulaiset Janne Mustonen ja Saara Tuovinen sekä tutkija Johanna Seppä Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden kaivausryhmästä tutkivat Malmio 10a:ta Soklin kaivausalueella 2.9.2019.
Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
VAL 1258 Malmio1b 2019 9 19
Kaivausapulaiset Saara Tuovinen (vasemmalla) ja Janne Mustonen Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden kaivausryhmästä tutkivat Malmio 10b:ta Soklin kaivausalueella 19.9.2019.
Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
Asbestisekoitteinen saviastian pala (noin 1900−1000 eaa.)
Asbestisekoitteinen saviastian pala (noin 1900−1000 eaa.).
Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
Liuskekivestä valmistettu taltta
Liuskekivestä valmistettu taltta.
Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
AKDG6127 22 Malmio12
Apulaistutkija Inga Nieminen tutkii tulisijaa Malmio 12:ssä 26.8.2019. Soklin kaivauksissa tulisijoja löytyi kaksi. Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto
Vedenjakaja
Kartta: Google Earth. Kuvakäsittely: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto

Tuhansittain palaneita luita

Malmio 10:ssä, joka oli jaettu kolmeen osaan (Malmio 10a, 10b ja 10c), tehtiin paljon löytöjä: kvartsi-iskoksia ja pieniä kvartsiesineitä, kuten kaapimia. Paikalta löytyi myös joitakin kivityökaluja ja tuhansittain palaneita luidenkappaleita. Niiden joukossa oli peuran, majavan ja sorsan luita sekä taimenen ruotoja. Löydöistä voitiin päätellä, että paikalla oli ollut asutusta 7500–100 eaa. – ei jatkuvasti, mutta useampaan otteeseen.

Vuoden 2019 arkeologisten kaivausten perusteella voidaan päätellä, että Soklin kaivosalueella on paljon esihistoriallisia asuinalueita. Merkkejä ihmisasutuksesta on 8000−100 eaa., todennäköisesti myös myöhemmin esihistoriallisella ajalla. Ihmisiä on houkutellut alueelle runsas riista- ja kalakanta. Toinen syy on se, että Sokli sijaitsi vesireittien välissä, joista toinen vei Pohjanlahdelle ja toista pääsi Barentsinmerelle. Sokli on saattanut olla tärkeä pysähdyspaikka kivikauden ihmisille.

Suomen Malminjalostus Oy tilasi myöhemmin lisätutkimuksia Soklin alueelle Museoviraston Arkeologisilta kenttäpalveluilta. Syyskuussa 2021 kaivausryhmä teki koekaivauksen Malmio 3:ssa ja Malmio 5:ssä. ”Tutkimukset jatkuvat, jos kaivoshanke etenee,” kertoo Museoviraston tutkija Vesa Laulumaa.

Linkit

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut Facebookissa

Arkeologiset kenttäpalvelut Instagramissa

Kaivausraportit

Asiasanat: Sokli, arkeologia, muinaisjäännökset, arkeologit, kaivaukset, arkeologiset kaivaukset, arkeologiset tutkimukset, kenttätyöt, kenttäpalvelut, kenttätutkimukset, tilaustutkimukset, inventoinnit, kenttäarkeologit, kivikausi, esihistoria, esihistoriallisen ajan arkeologia

Pääkuvan tiedot: Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden kaivausryhmä Soklin Malmio 10b -kaivausalueella 5.9.2019. Kuva: Vesa Laulumaa / Arkeologiset kenttäpalvelut / Museovirasto