2021 / Valokeilassa

Kadonneen aarteen metsästäjät

Marianna Niukkanen

Kenttäarkeologi ei ole Indiana Jones, vaikka työ vaatii monenlaisia taitoja, hyvää kuntoa ja joustavaa luonnetta. Museoviraston yli-intendentti Marianna Niukkanen kertoo, miten kenttäarkeologin työ on muuttunut.

Mielikuva paikallaan kyhjöttävästä, pienellä työkalulla äärimmäisen hartaasti muinaisesinettä esiin rapsuttavasta arkeologista on harvoin todenmukainen. Yhtä harvoin pitää paikkansa mielikuva huippujännittäviä löytöjä tekevästä kansainvälisestä seikkailijasta ja aarteenetsijästä.

Kenttäarkeologi istuu paljon auton ratissa, järjestelee kaivinkoneita, majoituksia ja työvoimaa, neuvottelee rakennuttajien ja maanomistajien kanssa, kaivaa useimmiten lapiolla sekä käyttää moderneja maanmittauslaitteita, mallinnusohjelmia ja turvakenkiä. Hän etsii tietoa digitaalisista arkistopalveluista ja laatii tutkimusraportteja. Nykyään monet kenttäarkeologit laativat myös tarjouksia, sillä rakennus- ja maankäyttöhankkeisiin liittyvät kenttätyöt useimmiten kilpailutetaan eri toimijoiden kesken. Vain pieni osa kenttätutkimuksista tehdään virkatyönä.

Arkeologien tutkimat kohteet ovat hyvin erilaisia. Perinteisimpiä kaivauskohteita ovat esimerkiksi hiekkamaalla sijaitsevat kivikautiset asuinpaikat, rautakautiset haudat, linnat ja vedenalaiset hylyt. Yhä useammin tutkitaan myös historiallisen ajan asutuksen ja elinkeinojen jäännöksiä maaseudulla ja kaupungeissa, nuorempia hautapaikkoja ja 1900-luvun alkupuolen sotahistoriallisia kohteita.

Dronen ottama kuva Kastellin jätinkirkosta
Dronen eli kuvauskopterin ottama kuva Kastellin jätinkirkosta Raahessa paljastaa hyvin rakenteen muodon ja sen suhteen ympäristöönsä.
Kuva: Vesa Laulumaa / Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut
Meriarkeologi tutkii snorklaamalla Salmilammen kapeinta kohtaa
Meriarkeologi Päivi Pihlanjärvi tutkii snorklaamalla Salmilammen kapeinta kohtaa vuonna 2016. Paikalla on arveltu olevan muinaisen kalastuslaitteen jäännökset. Vatalan lampialue sijaitsee lähellä Tohmajärveä. Helsingin urheilusukeltajat ry ja sukellusseura H2O tekivät mielenkiintoisia löytöjä alueelta vuosina 2012-2017.
Kuva: Juuso Koskinen / Museovirasto
Tuukkalan kentän tasoittamista
Vuonna 1886 Mikkelin Tuukkalasta löytyi rautakautinen ruumiskalmisto, kun sotilaat tasoittivat kasarmin harjoituskenttää. Vuonna 1933 tai 1934, kun Tuukkalan kasarmin kenttää piti jälleen tasoittaa, sotilaat törmäsivät uusiin hautoihin.
Kuva: Sakari Pälsi, Museoviraston arkeologian kuvakokoelmat, kuvanumero: AKF9851:1
Arkeologit tutkivat Tuukkalan ruumiskalmistoa vuonna 2009.
Arkeologit tutkivat Tuukkalan ruumiskalmistoa vuonna 2009.
Kuva: Ville Rohiola / Museovirasto

Esihistoria ja historia kiinnostaa ja kiehtoo

Maankäytön suunnittelua varten tehdään paljon arkeologisia selvityksiä ja maastoinventointeja, joissa etsitään ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä. Kaivaustutkimuksiin päädytään yleensä silloin, kun rakennushanketta ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista muuttaa siten, että muinaisjäännös säästyisi. Vain ani harvoin arkeologit pääsevät itse valitsemaan tutkimuskohteensa – sitä varten tarvitaan yleensä monitieteinen tutkimusprojekti ja suurehkoja apurahoja. Tutkimusprojekteja toteutetaan pääasiassa yliopistojen piirissä.

Tietomme ja käsityksemme menneisyydestä muuttuu vähitellen. Mullistavia sensaatiolöytöjä tehdään harvoin, mutta pieniä, yllättäviä löytöjä ja havaintoja melko usein. Kun niistä kirjoitetaan ja keskustellaan, kuva menneisyydestä avartuu ja täydentyy. Kokeillaan uusia menetelmiä ja analyysejä ja huomataan ne toimiviksi. Kansainvälisistä konferensseista saadaan uusia, innostavia ideoita. Erikoistutaan arkeologian eri osa-alueisiin.

Esihistoria ja historia, yhteinen menneisyytemme ja kulttuuriperintömme, kiinnostavat ja kiehtovat monia ihmisiä. Yleisökaivauksille riittää innokkaita tulijoita, ja metallinetsinnästä on tullut suosittu harrastus. Metallinetsijät ovat tehneet viime vuosina paljon arkeologisia löytöjä etenkin sellaisilta alueilta, joihin ammattiarkeologeilla ei ole työnsä puolesta ollut aihetta mennä.

Monttu auki II -kannet
Apulaistutkija Janne Rantanen uppoutuneena Polvijärven Rajapellon kivikautisen asuinpaikan tutkimuksiin vuonna 2014. Museoviraston julkaisu Monttu auki II vie arkeologien mukana maan sisään, veden alle ja korkealle ilmaan.
Kuva: Jan-Erik Nyman / Museovirasto
Pietarsaaressa arkeologit pääsivät tutkimaan 180 vuotta aiemmin maan alle jääneitä kellareita
Syyskuun toisena päivänä 1835 syttyi tulipalo kauppias Jonas Forsbergin tontilla Pietarsaaressa. Pian koko kaupungin eteläosa oli tulessa. Palossa tuhoutuivat 73 tontin rakennukset. Tulipalon jälkeen toria laajennettiin, ja sitä aiemmin ympäröineet tontit kellareineen jäivät torin alle. Vuonna 2015, kun Pietarsaaren toriparkkihanke eteni, arkeologit pääsivät tutkimaan 180 vuotta aiemmin maan alle jääneitä kellareita
Kuva: Esa Mikkola / Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut

Monttu auki jo toista kertaa

Museoviraston Monttu auki – arkeologisia kenttätutkimuksia -kirjasarjasta on ilmestynyt jo toinen osa. Kenttäarkeologit esittelevät kirjassa erilaisia tutkimuskohteita ja tutkimusten tuloksia. Mitä kertovat ne 405 viikinkiaikaista hopearahaa, jotka Museoviraston koekaivausryhmä ja metallinilmaisinharrastajat nostivat yhdessä pellosta Hollolassa? Miten Espoossa kalastettiin keskiajalla? Kätkevätkö Tohmajärven Vatalan lammet vesiinsä muinaisen kulttuurin? Kirjaa lukiessa selviää myös, millaista kenttäarkeologin työ on tänään.

Linkit:

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut

Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden Facebook

Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden Instagram

Tutkimusraportit

Monttu auki II -kirjan julkaisutiedote

Asiasanat: arkeologia, muinaisjäännökset, arkeologit, kaivaukset, kenttätyöt, kenttäpalvelut, kenttätutkimukset, tilaustutkimukset, inventoinnit, kenttäarkeologit, koekaivaukset, rakentaminen

Pääkuvan tiedot: Arkeologi Mikael Nyholm tutkii Espoonjoen sortuneesta uomasta paljastuneita keskiaikaisen kalastuspadon jäännöksiä Espoon Kauklahden Lasilaaksossa syksyllä 2015. Kuva: Marianna Niukkanen / Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut