2021 / Kulttuuriperinnön kasvo

Paikallinen kuningas toivotti Lähetysseuran tervetulleeksi Ambomaalle 150 vuotta sitten

Paula Laajalahti

Suomen Lähetysseura lahjoitti vanhan kuva-arkistonsa Museoviraston Kuvakokoelmille vuonna 2015. Kokoelmassa on valokuvia 130 vuoden ajalta Afrikasta, Aasiasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta. Lähetysseuran entinen viestintäpäällikkö Paula Laajalahti etsii vapaaehtoistyönä kuviin tietoa jo neljättä vuotta. Hän toivoo, että kuvien kautta ihmiset voisivat sukeltaa Lähetysseuran ja sen yhteistyökumppanien historiaan.

Heinäkuun 9. päivä 2020 tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle nykyisen Namibian pohjoisosaan. Koulutusta heillä oli sen verran, että he osasivat lukea ja kirjoittaa. Lisäopetusta he olivat saaneet kuusi vuotta kestäneen lähetyskurssin aikana. Kuusi heistä oli vihitty lähetyssaarnaajiksi, muut olivat käsityöläisiä.

Kun he lähestyivät Ambomaata härkävankkureineen, heitä vastaan tuli paikallinen kuningas Shikongo. Kuningas toivotti heidät tervetulleiksi ja antoi luvan toimia alueella.

Miehet asettuivat asumaan kansan pariin, ryhtyivät työhön ja opettelivat paikallista ndongan kieltä. Näin he voittivat asukkaiden luottamuksen. Lähetyssaarnaajat julistivat evankeliumia, toiset tekivät ndongankielisen aapisen ja opettivat kansaa lukemaan ja kirjoittamaan. Jotkut käänsivät raamatunhistoriaa ja virsiä. Lähetyskoulussa oppimillaan taidoilla he hoitivat sairaita. Vähitellen työntekijöitä tuli lisää, ja joulukuussa 1908 alueelle saapui ensimmäinen lääkäri Selma Rainio.

Lääkäri Selma Rainio käynnisti terveydenhuollon Namibiassa
Lääkäri Selma Rainio käynnisti terveydenhuollon Namibiassa vuonna 1909. Selma Santalahti (vas:lla), Rainio (keskellä) ja Rainion assistentti Silwanus (oik:lla) seisovat sairaalamajojen edessä Namibiassa.
Kuva: Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat, kuvanumero: VKKSLS1389
Lähetyslääkäri Selma Rainio
Vaikka Selma Rainio oli nainen, hänelle myönnettiin "sukupuolestaan vapautettuna" oikeus opiskella Helsingin yliopistossa vuonna 1896. Suoritettuaan lääketieteen opinnot Rainio lähti lähetyslääkäriksi Ambomaalle (nyk. Namibia) vuonna 1908.
Kuva: Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat
Martti Rautanen
Ambomaan (nyk. Namibia) kuuluisa lähetystyöntekijä Martti Rautanen kurkistaa ambolaisen talon pihalta 31.8.1911.
Kuva: Hannu Haahti / Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat, kuvanumero: VKKSLS868
Ovambolaisia miehiä kauppamatkalla
Ovambolaisia miehiä kauppamatkalla Ondongan kuningaskunnassa Ambomaalla (nyk. Namibia) vuonna 1896.
Kuva: August Pettinen / Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat, kuvanumero: VKKSLS6576

Työstä ja ihmisistä otettiin myös valokuvia. Yksi ensimmäisistä valokuvaajista oli August Pettinen, joka valokuvasi lähetystyöntekijöiden työtä ja paikallisten elämää jo 1890-luvulla. Hän on kuvannut mm. paikallisia seppiä, vedenkantajia ja koululaisia. Sittemmin uudet sukupolvet ovat kuvanneet elämää ja toimintaa kolmessakymmenessä maassa Aasiasta Etelä-Amerikkaan. Minä olen yksi tässä joukossa.

Ymmärrän, mitä luin!

Valmistuin vuonna 1977 diplomikielenkääntäjäksi. Pääkieleni on ranska. Vuonna 1988 aloitin työt Lähetysseuran ulkomaanosastolla kahden Afrikan-työstä vastaavan päällikön assistenttina. Vuoden 1991 alusta työ vei minut Senegaliin. Työskentelin siellä Senegalin luterilaisen kirkon wolofinkielisen lukutaidon ja kirjallisuuden koordinaattorina. Lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellään ennen valtion kouluun menoa. Niissä opetus tapahtuu ranskaksi. Eräs kymmenvuotias koulupudokas innostui luettuaan pari sivua wolofinkielisestä aapisesta: ”Paula, minä ymmärrän, mitä luin!”. Toimin myös Lähetysseuran tiedottajana. Kamera oli mukana työssä ja vapaa-aikana. Vuosien aikana opitut valokuvaustaidot olivat jatkuvassa käytössä.

Kymmenen Senegalin-vuoden jälkeen palasin Suomeen ja toimin Lähetysseuran viestinnässä. Tuona aikana tulivat tutuiksi eri maista otetut vanhat ja uudemmat kuvat. Varsikin juhlavuosina kaivelimme arkistoista vanhat kuvat esille. Toimittajamatkat veivät uusiin maihin Afrikassa ja Aasiassa.

Diplomikielenkääntäjä Paula Laajalahti ja kääntäjä Malick Fall työhuoneessaan
Diplomikielenkääntäjä Paula Laajalahti ja kääntäjä Malick Fall työhuoneessaan Saint Louis’ssa Senegalissa vuonna 1997. Molemmat toimivat wolofinkielisten lukutaito-opettajien vastuuhenkilöinä ja valmistivat lukutaitotyön kirjoja. Wolof on Senegalin puhutuin kieli. Laskuopin ja terveysopin Malick Fall käänsi sereerin kielestä Hélène Sénen kanssa. Laajalahti valmisti esikoulumateriaalia Raija Hämysen kanssa.
Kuva: Paula Laajalahden kotialbumi
Paula Laajalahti
Diplomikielenkääntäjä Paula Laajalahti (oik.) opastaa Senegalin luterilaisen kirkon wolofinkielisten lukutaitoluokkien opettajia Rosalie Séneä (vas.) ja Marie Tineä opettajien kurssilla 1994. Lukutaitoluokissa opetettiin ensin luku- ja kirjoitustaitoa ja sen jälkeen mm. laskentoa ja terveysoppia, johon kuului mm. hyvä hygienia ja monipuolinen ruoka. Ennen varsinaisen opetuksen alkamista lapsille annettiin esikouluopetusta, sillä monet lapset tulivat lukutaidottomista perheistä. Lukutaitoluokissa ei opetettu uskontoa, sillä ne saivat Lähetysseuran kautta Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea.
Kuva: Paula Laajalahden kotialbumi

Työtoverit tiedonlähteinä

Lähetysseura lahjoitti vuonna 2015 vanhat paperi- ja diakuvat Museoviraston Kuvakokoelmille. Eläkkeelle siirryttyäni olen taas saanut tutkia vanhoja kuvia ja tallentaa niiden tietoja. Olen kiitollinen kaikista entisistä työtovereista, jotka ovat tehneet työtä eri maissa ja antaneet arvokasta tietoa kuvista. He tuntevat maan ihmiset ja kulttuurin. He puhuvat maan kieltä. He ovat eläneet ja työskennelleet paikallisten kanssa vuosikymmenien ajan. Näin kuvissa olevat ihmiset ovat saaneet nimet, ja olen voinut tallentaa myös kiinnostavaa taustatietoa tapahtumista.

Toiveeni on, että tämä vapaaehtoistyöni auttaa niin, että ihmiset sekä Suomessa että ulkomailla löytävät näitä kallisarvoisia kuvia ja voivat sukeltaa Lähetysseuran ja sen yhteistyökumppanien historiaan.

Ida Nummi opettaa Kiinassa
Ida Nummi (os. Mahlberg), luokan edessä keskellä, toimi opettajana Yongshunin kaupungissa Hunanin maakunnassa. Ida Nummi työskenteli miehensä kanssa Kiinassa 1920–1926.
Kuva: Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat
Lähetystyöntekijät pyrkivät sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin
Lähetystyöntekijät pyrkivät sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin. Hannes Sjöblom (myöh. Keijola; tummassa puvussa keskellä) oli Lähetysseuran ensimmäinen työntekijä Kiinassa. Pöydän vasemmalla puolella istuu Erland Sihvonen. Kuva on otettu vuonna 1904 Jinshin kaupungissa Hunanin maakunnassa, minne ensimmäinen lähetysasema perustettiin 1902.
Kuva: Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma / Museoviraston Kuvakokoelmat, kuvanumero: VKKSLS356

Linkit:

Suomen Lähetysseura ry:n kokoelma Finnassa

Museoviraston Kuvakokoelmat

Museoviraston Kuvakokoelmat Facebookissa

Museoviraston Kuvakokoelmat Instagramissa

Suomen Lähetysseura

Asiasanat: valokuvat, kokoelmat, valokuvakokoelmat, kuvakokoelmat, Suomen Lähetysseura, lähetystyö, kehitysyhteistyö, Kiina, Senegal, Ambomaa, vapaaehtoistyö, museotyö, luettelointi,

Pääkuvan tiedot: Ilo uudesta kaivosta purkautuu tanssiksi Sine-Saloumin alueella Senegalissa maaliskuussa 2001. Paula Laajalahti (kameran kanssa) tutustuu Senegalin luterilaisen kirkon kaivotyöhön. Laajalahti toimi Senegalissa myös Lähetysseuran tiedottajana. Lähetysseuran työntekijä Tuula Huttunen on kuvassa keskellä. Senegalissa on kuivaa, ja kaivot ovat syviä. Joskus lähellä olevan meren vesi valuu maan alta kaivoon ja muuttaa veden suolaiseksi. Siksi kaivotyö on haastavaa. Kaivojen kaivaminen on yksi osa Suomen ulkoministeriön tukemaa kehitysyhteistyötä. Kuva: Juha Turunen / Paula Laajalahden kotialbumi