Viranomaistyöstä ideoita arkkitehtuurin historian opetukseen

Työskentelin Museoviraston kulttuuriympäristöyksikössä 1,5 vuoden ajan vuosina 2018 ja 2019. Palasin tammikuussa 2020 yliopisto-opettajaksi Tampereen yliopistoon arkkitehtuurin laboratorioon uusien näkökulmien virkistämänä ja virkamiestyön pätevöittämänä. Lukukausi käynnistyi mm. upouuden kurssin käynnistämisellä: Rakennetun kulttuuriympäristön selvitykset -kurssin tarkoituksena on havainnollistaa arkkitehtiopiskelijoille, millaisia selvityksiä kulttuurihistoriallisten ympäristöjen suunnitteluun liittyy.

Idea kurssiin oli syntynyt jo aiemmin, mutta työrupeama Museovirastossa kirkasti ajatuksia kurssin tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Arkkitehdit työskentelevät selvitysten parissa sekä niiden laatijoina että niiden käyttäjinä, esimerkiksi virkamiestyössä ja suunnittelijoina. Samalla vaadittujen selvitysten määrä ja vaatimustaso nousee kaiken aikaa. Työelämäorientaatio oli kurssin yksi selkeistä lähtökohdista, ja niinpä kurssilla vieraili, ennen koronaepidemian iskemistä, joukko selvitysten parissa työskennelleitä kulttuuriympäristöasiantuntijoita.

Kurssin keskeiseksi teemaksi nousi positiointi. Selvityksen tekijän on tärkeää selventää milloin, millaisessa tilanteessa, kenen tilaamana ja millaisella tehtävänannolla kyseinen selvitys on laadittu. Esimerkiksi korjaustarpeita kuvatessa on kerrottava, mitä korjauksia rakennus tarvitsee säilyäkseen ja mitä taas jokin tietty käyttäjä tai käyttötarkoitus tarvitsee saavuttaakseen haluamansa olosuhteet ja käyttömahdollisuudet.

Opiskelijat laativat harjoitustyönään muutoksenhallintasuunnitelman, eli eräänlaisen selvityksen valituista restaurointiperiaatteista perusteluineen. Periaatteiden valinnat perustellaan esimerkiksi rakennuksen arvoilla, säilyneisyydellä ja muutoksensietokyvyllä, joita niin ikään kuvataan muutoksenhallintasuunnitelmaksi kutsumallamme työkalulla. Vakiintuneempi työkalu, rakennushistoriaselvitys (RHS), määriteltiin tehtävässä muutoksenhallintasuunnitelman tausta-aineistoksi. Muutoksenhallintasuunnitelma voi toki myös suhtautua mahdollisesti vanhentuneeseen RHS:ään myös kriittisesti tai täydentäen.

Opiskelijat tekivät pienissä ryhmissä muutoksenhallintasuunnitelmia joko Sara Hildénin taidemuseorakennuksesta tai Tampereen keskustassa sijaitsevasta, Tampereen opiskelija-asuntosäätiön omistamasta entisestä tehdasrakennuksesta. Molempien rakennusten tulevaisuuteen sisältyy epävarmuustekijöitä, joten kohteet olivat myös ajankohtaisuudessaan mielenkiintoisia ja haastavia.

Opiskelijat määrittelivät itse tehtävänsä tarkemman rajauksen ja positioivat itsensä mielenkiintonsa mukaan joko suunnittelijoiksi, rakennussuojelijoiksi tai tutkijoiksi. Monissa töissä käsiteltiin tarkkanäköisesti paitsi itse rakennusta myös arkkitehtitutkijan suhdetta kyseiseen rakennukseen. Muutama ryhmä päätyi myös kehittelemään erilaisia työkaluja tai visualisointitapoja arvotukseen tai sopivien uudiskäyttötarkoitusten valintaan. Eräs ryhmä päätyi vertailemaan eri aloilla, mm. yritysmaailmassa ja henkilöstöjohtamisessa, tehtävän muutoksenhallinnan (change management) periaatteita rakennussuojelun ja korjaushankkeiden lähtökohtiin. Tällaiset, aivan ennalta-arvaamattomat näkökulmat ja oivallukset ovat opettajan työn suola ja kehittävät omaakin ajattelua, opettajuutta ja konkreettisesti myös tulevien kurssien sisältöä.

Oman kokemukseni mukaan rakennusperintö muuttuu erityisen mielenkiintoiseksi arkkitehtiopiskelijalle silloin, kun hän kokee voivansa vaikuttaa sen tulevaisuuteen. Selvitystyyppinä juuri muutoksenhallintasuunnitelma tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden rakentaa siltoja olemassa olevan tiedon ja tulevaisuuden visioiden välille. Samasta syystä opiskelijat esittivät itse myös toiveen, että heidän selvityksiään välitettäisiin eteenpäin henkilöille, jotka toimivat kyseisten rakennusten parissa.

Tämä kurssi vahvisti näkemyksiäni yliopistojen ja Museoviraston kaltaisten asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyön mahdollisuuksista. Kurssi ei olisi toteutunut samanlaisena ilman kokemuksiani virkamiestyöstä. Tärkeitä olivat myös paikalliset kumppanimme Sara Hildénin taidemuseolla ja Tampereen opiskelija-asuntosäätiöllä, joiden välittämät tiedot kohteiden nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista asettivat tehtävän vaikeuskerrointa sopivan haastavalle tasolle.

Asiasanat: yliopisto-opetus, arkkitehtikoulutus, muutoksenhallinta, rakennushistoriaselvitys, rakennusperintö, kulttuuriympäristö

Pääkuvan tiedot: Opiskelijat esittelivät ensimmäisiä ideoitaan muutoksenhallintasuunnitelmasta jo ensimmäisen kohdevierailun päätteeksi. Kuva: Iida Kalakoski