2022 / Vieraskynä

Kulttuuri ja kestävä kehitys – osa I

Antti Huntus

Kestävä kehitys kytkeytyy monen mielessä ensimmäisenä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ekologiseen kestävyyteen. Tämä on ymmärrettävää, sillä juuri tällä sektorilla ratkaistaan koko planeettamme elinkelpoinen tulevaisuus. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osa-alueet jäävät harmillisen usein vähemmälle huomiolle. Kestävyydessä on kuitenkin kyse systeemisyydestä – jotta jokin voisi olla kestävää, kaiken tulisi olla kestävää.

Kulttuuri ja kestävä kehitys – osa I

Vaikka kulttuurille ei ole annettu edes sivuroolia YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmassa, on sillä monine ilmenemismuotoineen ratkaisevan suuri merkitys kaikkien kestävyystavoitteiden toteutumisessa. Kulttuurin yhteys tavoitteisiin voi olla suora tai välillinen, mutta päälle liimattu se ei ole koskaan. Kulttuurista juontuvat ihmiskunnan tavat ja tottumukset voivat olla joko kiihdyttämässä ilmastokatastrofia tai toimia avaimena muutokseen.

Käytän tämän Vieraskynä-palstan tilan kuvatakseni kulttuurin roolia ja merkitystä kestävyystavoitteiden saavuttamisessa suomalaisten esimerkkien kautta. Kirjoitus on jaettu kahteen osaan, ja tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi tavoitteet 1–8. Virikemateriaalina olen hyödyntänyt United Cities and Local Governments -yhteisön julkaisua Culture in the sustainable development goals: a guide for local action (2018).

YK:n kestävän kehityksen ohjelman Agenda 2030:n 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen haltuun ottamiseksi ei ole tarjolla oikotietä. On vain istumalihaksia haastava malli käydä kirjaukset läpi ajatuksen kanssa ja yrittää nähdä niiden taakse kätkeytyvä ”kokonaisuuden henki”. Ohjelman pusertaminen kasaan on vaatinut pitkän diplomaattisen prosessin hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistavien maiden kesken, mikä on hyvä pitää mielessä dokumenttia lukiessa. Tutustumisen alkuun pääsee mm. Valtioneuvoston ylläpitämiltä kestävän kehityksen verkkosivuilta.

Vuonna 2022 järjestettävän Unescon maailmankonferenssin otsikkona on Cultural Policies and Sustainable Development. Tapahtuma herättää toiveikkuutta siitä, että kulttuurin merkitys kestävyyskilvoittelussa saisi vihdoinkin suuremman painoarvon ja vankemman kansainvälisen selkänojan. Kulttuuri-ilmiöt ja -kohteet vaativat itsekin ajoittain suojelutoimia ja kehittämistyötä säilyäkseen sukupolvelta toiselle, mutta seuraavassa keskityn kuvaamaan kulttuuria nimenomaan muiden sektoreiden kestävyyden mahdollistajana.

Kestävän kehityksen kukkanen.

Tavoite 1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta

Maksuttomilla julkisilla kulttuuripalveluilla varmistetaan, että myös vähävaraisilla on mahdollisuus kokea taide- ja kulttuurielämyksiä. Maantieteellisesti kattava kirjastolaitoksemme on tästä kansainvälisen tason esimerkki. Kirjastot tarjoavat paitsi tasavertaisen mahdollisuuden itsensä kehittämiseen myös lisäävät kulttuuritarjonnallaan yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Vuonna 2019 yleisiin kirjastoihin tehtiin Suomessa yli 50 miljoonaa käyntiä ja kirjastojen tapahtumiin osallistui 1,5 miljoonaa ihmistä.

Kokeilut myös muiden julkisesti tuettujen kulttuuripalvelujen (orkesterit, teatterit, museot) maksuttomuudesta ovat tekoja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 22. artiklan suuntaan – kohti sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

Kirjasto
Yleisten kirjastojen suuri yhteiskunnallinen tehtävä on ollut tasoittaa suomalaisten sivistyseroja. Lapsia Kallion kirjastossa vuonna 1942. Kuva: F. E. Fremling, Historian kuvakokoelma, Museovirasto

Tavoite 2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta

Kulttuuri määrittelee ruokailutottumuksiamme, perinne- ja kansallisruokiamme, eri raaka-aineiden arvostusta sekä valmistustapoja. Maatalousvaltaisessa, sotien ja pula-aikojen rasittamassa yhteiskunnassamme ruokakulttuuria on rakennettu sukupolvelta toiselle siirtyvänä asennekasvatuksena.

Mikäli kyse olisi vain tutkitusta tiedosta, suomalainen ei valitsisi kerta toisensa jälkeen lautaselleen sepelvaltimotautia, liikalihavuutta ja tyypin 2 diabetesta aiheuttavia ruokia. Ilmastoystävälliseen ja terveellisempään ruokavalioon siirtyminen onnistuu vain, jos vallitseva ruokakulttuuri tukee ihmisten valintoja ja toimii positiivisena kannustimena.

Lypsy
Ruokakulttuurimme on kietoutunut vuosisatoja vahvasti liha- ja maitotalouden ympärille. Nupopää-karjaa lypsyllä vuonna 1939. Kuva: Thérèse Bonney, Historian kuvakokoelma, Museovirasto

Tavoite 3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille

Kaikki kulttuuritoiminta, joka tähtää ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen, ehkäisee suoraan yksinäisyyttä. Yksinäisyydestä kärsivien nuorten on Suomessa raportoitu käyttävän kolme kertaa muita nuoria enemmän lääkkeitä torjumaan hermostuneisuutta ja nukahtamisvaikeuksia.

Harrastustoiminnan lisäämisellä ja järkevällä sijoittamisella arjen rytmiikkaan on Islannissa saavutettu lasten ja nuorten keskuudessa hyviä tuloksia, jollaisia Suomikin tavoittelee omalla Harrastamisen Suomen mallillaan. Agenda 2030 -ohjelman systeemisyyden näkökulmasta maksuttomien harrastusmahdollisuuksien synnyttäminen linkittyy myös taloudellisen eriarvoisuuden torjuntaan.

Mustavalkoinen kuva joukosta poikia liidokit käsissään.
Koulun ulkopuoliset harrastukset ovat keino torjua lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Kuvassa nuoria ilmailun harrastajia liidokkeineen vuonna 1934. Kuva: Pietinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Tavoite 4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet

Suomessa kehitetyllä ja kansainvälisesti palkitulla suunnitelmallisella kulttuurikasvatuksella tuetaan lasten oppimista, luovia taitoja ja kiinnittymistä muuhun yhteiskuntaan. Se tuo taiteen ja kulttuurin ammattilaiset lähemmäksi kouluja täydentäen arvokkaalla tavalla taito- ja taideaineiden opetusta sekä lisäämällä jokaisen ikäryhmän ymmärrystä kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Kulttuurikasvatussuunnitelma löytyy tällä hetkellä jo 120 kunnasta, ja työ uusien suunnitelmien luomiseksi on käynnissä kaiken aikaa.

Tavoite 5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia

Kulttuurinen muutos on muutosta asenteissa ja puhunnassa. Se on esimerkillistä toisin toimimista, jotta epäkohdat saadaan esiin ja muutos käyntiin. Viimeksi perhevapaauudistuksen yhteydessä havaittiin tarve käynnistää lainsäädäntötyön ohella myös henkisen ilmapiirin muutos, mistä oli seurauksena mm. Isäaikaa-kampanja.

Uusien tarinoiden ja kuvaston tuottaminen tasa-arvoisen yhteiskunnan tueksi on kulttuuriammattilaisille vaativa tehtävä, sillä vastavoimana toimii historiallinen stereotyyppisen tarinankerronnan, sukupuoliroolien ja -käsitysten kaanon.

Mustavalkoinen kuva miehestä ja naisesta hirsitalon edessä.
Ymmärrys tasa-arvosta ei periydy automaattisesti sukupolvelta toiselle. Yhdenvertaisuuden tavoin jokaista ikäluokkaa on opetettava ymmärtämään kaikkien yhtäläinen arvo. Kuva: Eliel Lagercrantz (todennäköisesti), Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.

Tavoite 6. Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille

Suomalaiset muistavat hyvin, mikä vaikutus taiteella voi olla luonnonsuojelutyöhön. Kirjailija, valokuvaaja Yrjö Kokon työ laulujoutsenkannan säilyttämiseksi käy edelleen oppikirjaesimerkistä. Yhteiskunnallisesti arvostetut ja näkyvät taiteilijat voivat toimia poliitikkojen tavoin vaikutusvaltaisina ”puhuvina päinä” ja saada aikaiseksi muutoksia omistautumalla suojelutyöhön. Vesistöihin liittyvien ekosysteemien suojelussa ja ennallistamisessa näkyvimpiä julkisuuden toimijoita 2000-luvulla on ollut näyttelijä Jasper Pääkkönen.

Tavoite 7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille

Tuottaessaan energiaa ihminen tulee kajonneeksi maisemaan. Etenkin korkeiden tuulivoimaloiden sijoittuminen arvokkaina pidettyihin maisemakokonaisuuksiin tai kulttuurimaisemaan ei ole ollut ongelmatonta. Vastaavasti historialliset vesivoimalaitokset tai tehtaiden piiput saattavat olla paikallisesti merkityksellisinä koettuja kulttuuriympäristöjä.

Energia-alan murroksessa, jossa suomalaisittain korostuu erityisesti biotalous (metsät), suhde luonnonvarojen kestävään käyttöön on sekä käytännöllinen että kulttuurisidonnainen kysymys. Kulttuurikontekstin sivuuttaminen uutta energiaa rakennettaessa kostautuu usein vuosien hedelmättöminä oikeuskamppailuina ja yhteisöjen pahoinvoinnin kasvuna.

Linkola
Luonnonsuojelun historia vilisee ääntään käyttäviä persoonia; taiteilijoita, filosofeja, aktivisteja... Kuvassa syväekologisen ajattelun edustaja Pentti Linkola. Kuva: Lauri Sorvoja, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Museovirasto

Tavoite 8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja

Kestävän kehityksen tavoiteohjelman kahdeksas tavoite korostaa luovuutta osana uusien yritysten ja innovaatioiden syntyä. Suomalainen luovuuskeskustelu otti ratkaisevan askeleen vuoden 2021 lopulla, kun eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta antoi osana kestävää kehitystä koskevaa mietintöään ponnen, jossa se ehdottaa Luovuuden tiekartan laatimista. Ponnen yhteydessä valiokunta myös ehdottaa taiteen osallistumista ns. kiperien ongelmien (wicked problems) ratkaisuun.

Avaus on merkittävä tilanteessa, jossa kaipaamme kipeästi tuoretta ajattelua luovuuden kehittämiseksi kaikilla toimialoilla ja yhä haastavammaksi käyvässä toimintaympäristössä. Samalla se on merkittävin ääneen lausuttu toive siitä, että taiteen potentiaali osana kestävää kehitystä huomattaisiin Suomessa ja alan osaajat kutsuttaisiin mukaan yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen.

Lue kirjoituksen toinen osa.

Asiasanat: Agenda 2030, ilmastonmuutos, ilmastokriisi, kestävä kehitys, taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys, kulttuuri

Pääkuvan tiedot: Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Lähteitä