Taide, historia ja lainsäädäntö rakennussuojelun kulmakivinä

”Päätyö on ohjeiden laatimista ja kysymyksiin vastaamista eli vähän huolehtimisen kaltaista työtä, erityisesti nyt kun entistä useammat alueelliset vastuumuseot ovat ottaneet harteilleen kulttuuriympäristötehtäviä. Asiakkaita ovat kollegat, muut viranomaiset ja kansalaiset, joiden kysymykset voivat olla hyvinkin työllistäviä.”

Lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluvat erityisesti kysymykset kirkollisesta ja modernista rakennusperinnöstä. Laura Tuominen tunnetaan myös tarkasta oman alan lakien tuntemisesta. Tehtävänä onkin alan lainsäädännön seuraaminen ja tiedon välittäminen muutoksista.

”Lakiasioiden pariin on vienyt myös uteliaisuus. Lakien kauttahan Museovirasto saa toimivaltansa. Kiinnostus tosin syntyi jo työssä Espoon kaupunginmuseon rakennustutkijana. Siellä tajusi selvästi lakien merkityksen rakennussuojelukysymyksissä”, sanoo Tuominen.

Koska rakennussuojelukysymykset muodostuvat helposti kiistoiksi, Tuominen korostaa lainsäädäntöä kriisin- ja konfliktinhallinnan keinona. Aina ei ole mahdollista pyytää juristin apua, joten suojelun asiantuntijan on osattava hallintolaki ja tiettyyn rajaan asti oman alueensa lainsäädäntö. Juridiikan tuntemuksen vaade on toki kasvanut koko yhteiskunnassa ”reklamaatiokulttuurin” kasvun myötä. Tähän liittyy myös huoli aluevastuumuseoiden kollegoista, jotka ovat käytännössä lähes yksin vastuussa kokonaisen maakunnan rakennusperinnöstä.

”On jo oikeastaan työturvallisuuskysymys, että juridiikan on oltava hallussa”, Tuominen toteaa.

Jos kansalainen ryhtyy puolustamaan kulttuuriympäristöasioita, esimerkiksi rakennuksen suojelua, kannattaa hänenkin tuntea lait, joiden nojalla rakennuksia suojellaan. Pienessä kunnassa suojelukiista saattaa johtaa hyvin moninaisiin ristiriitoihin ja vaikeuksiin.

Jo Tuomisen ensimmäiseen pestiin Museovirastossa kuului selvityksen tekeminen 1900-luvun rakennusten suojelukysymyksistä. Projektista syntyi ympäristöministeriön julkaisu 1900-luvun rakennusperintö. Luettelointi- ja suojelukysymyksiä vuonna 1992.

”Nyt osastollamme on käynnissä modernin rakennusperinnön arvoja ja niiden perustelemista käsittelevä projekti. Rakennussuojelun argumentointia – joka pääosin on koskenut vanhempia rakennuksia − olen aiemmin tutkinut vuosia, ja nyt se työ tulee käyttöön tässä ajankohtaisessa projektissa.”

Yhä nuoremmat rakennukset ovat muutosten ja purku-uhan alaisina, ja kyse on siitä, miten niiden suojelun puolesta argumentoidaan.

”Aika selvää on, jos kohde määritellään rakennustaiteeksi. Sen sijaan kohteen dokumenttiarvo eli arvo todistuskappaleena ja se miten suhtaudutaan arkisempaan, kuitenkin historiaa ilmentävään rakentamiseen, on vaikeampaa. Uudempi näkökulma on vähähiilisyys. Viimeaikaisen tutkimuksen perusteella peruskorjaaminen on purkavaa uudisrakentamista tehokkaampi keino välttää päästöjen syntymistä ilmaston kannalta ratkaisevina lähivuosikymmeninä.”

Rakennussuojeluun kuuluu ajatus siitä, että rakennus edustaa jotakin poissaolevaa – mennyttä aikaa ja ihmisiä ja tekee sen varsin konkreettisesti. Tuomisen mielestä tämä on syvästi ihmisyhteisöihin juurtunut asia. Isoisältä perityn puukon ymmärtää helposti välittävän tietoa poissaolevasta. Miksi se on niin vaikeaa rakennusten osalta? Alalla toimiville tämä yhteys, aineettoman liittäminen aineelliseen, on ehkä liiankin itsestään selvä.

Kirkollisen rakennusperinnön suojeluarvo ja -tarve on yleisesti tunnustettu. Siitä huolimatta työtä riittää silläkin saralla. Kiinteistöstrategioissa kiinteistöt jaotellaan käyttökelpoisiin ja poistettaviin. Kiinteistöjen karsiminen on johtanut siihen, että seurakuntataloista – joilla myös voi olla kulttuurihistoriallisia arvoja – luovutaan ja toimintoja siirretään kirkkoon.

”Kirkkotilaan tarvittavat muutokset voivat olla pieniä, lähinnä kalustamiseen liittyviä, tai kyse voi olla raskaistakin muutoksista. Suunnitelmat voivat herättää vastustusta myös seurakunta-aktiiveissa.”

Museoviraston restaurointiasiantuntijat arvioivat tilojen muutoksia. Seurakuntienkin olisi hyvä tuntea suunnittelijoiden kelpoisuus- ja pätevyysvaatimukset ja rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokat. Vastaavat luokat on määritelty myös rakentamisen työnjohtotehtäviin. Rakentamisen rinnalla myös rakennuttaminen vaatii osaamista.

Laura Tuominen on toiminut alalla jo yli kolmekymmentä vuotta. Motivaatiota työhön luo se, että ympäristö on valtava investointi ja samalla se kantaa monia, ihmisille tärkeitä merkityksiä. Vaikkapa näin:

”Isovanhempani olivat minulle tärkeitä ihmisiä ja ajattelen, että heidän elämänsä ja sukupolvensa viitekehyksillä on edelleen merkitystä ja kerrottavaa nykyajassa.”

Asiasanat: rakennussuojelu, rakennusperintö, lainsäädäntö

Pääkuvan tiedot: Temppeliaukion kirkkoa voi pitää ääriesimerkkinä rakennuksen muuttuvista merkityksistä. Kirkon rakentaminen sai 1968–69 osakseen kovaa vastustusta: liian moderni ja radikaali, liian kallis ja suureellinen, liian maanläheinen ja vaatimaton – ja hädänalaisia ajatellen väärä investointi. Kävijämääränsä perusteella sittemmin Suomen suosituimmaksi arkkitehtuurinähtävyydeksi todettu rakennus on suojeltu (2004) omaleimaisena ja vahvasti suomalaisena hengentuotteena. Kokonaisuutena kallioseinien graniitti antaa yhtä aikaa luonnonmukaisen ja pysyvän vaikutelman, vaikka räjäytystyöt olivat aikanaan hyvin vaativia. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.