2023 / Kulttuuriperinnön kasvo

Elävän perinnön wikiluettelon päivitys on merkittävä yhteiskunnallinen ja antirasistinen teko

Koko Hubara

“Joskus perinteet ovat niiden harjoittajille niin itsestäänselviä, ettei tule ajatelleeksi, että niissä olisi mitään kiinnostavaa tai tallentamisen arvoista,” sanoo Shani Armon, yksi Museoviraston elävän perinnön lähettiläistä. Hän kuuluu suomenjuutalaiseen yhteisöön. Hän kuitenkin jatkaa: “Kulttuurimme harjoittamisessa ja säilyttämisessä on monia haasteita, mutta uskomme, että näkyvyydellä ja tunnustuksella aineettoman kulttuuriperinnön yhteydessä on merkitystä suuremmissa kuvioissa”.

Maaliskuussa 2023 Museovirasto julkaisi Elävän perinnön wikiluettelossaan viisi uutta, hienoa artikkelia. Sitä edelsi prosessi, jonka tavoite oli käynnistää muutostyö ja päivittää wikiluettelo vastaamaan paremmin suomalaisen kulttuurin moninaista todellisuutta.

Elävän perinnön lähettiläät

Museoviraston, Taiteen edistämiskeskuksen (jota itse edustan), Kulttuuria kaikille -palvelun sekä Globe Art Pointin yhteistyönä lanseerattiin syksyllä 2022 avoin haku. Haussa etsittiin ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua työpajoihin, joissa heidät koulutettaisiin elävän perinnön lähettiläiksi. Lähettiläät puolestaan veivät työpajojen annin eteenpäin omiin yhteisöihinsä, missä he lähtivät työstämään artikkeleita valituista aiheista. Näin varmistettiin sitä, ettei mukana ollut vain yhtä jonkin kulttuurin edustajaa, vaan työskentely oli yhteisölähtöistä ja heidän ehdoillaan etenevää.

Avoimen haun kautta löytyi kuusi lähettilästä, ja artikkelit valmistuivat muutaman kuukauden työskentelyn aikana, jonka aikana tapasimme kolme kertaa koko työryhmän kesken. Artikkeleita päivitetään kolmen vuoden välein, jos tarvetta on.

Uudet artikkelit kirjoitettiin neljällä eri kielellä, ja ne käsittelevät meksikolaista kuolleiden päivän juhlaa, Chilen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia, iranilaista klassista musiikkia sekä latvialaista munien värjäämisen perinnettä. Armon kirjoitti ryhmänsä kanssa juutalaisen chala-shabattileivän valmistuksesta ja sen ympärille kerääntymisestä.

Toisin sanoen kaikki artikkelit käsittelivät sellaisia kulttuurisia tapoja ja perinteitä, jotka ovat tulleet Suomeen tänne muuttaneiden ihmisten mukana muista maista ja yhteisöistä mutta pysyneet elossa keskellä suomalaista valtaväestön kulttuuria – jos sellaista on.

Juutalaisen chala-leivän leipomista Suomessa / Baking Jewish challah-bread in Finland Kuva: Hagit Ben-Yaakov

Elävän perinnön wikiluetteloa on kerätty jo vuodesta 2016 osana Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Tarkoitus on kerätä ja tallentaa elävää, suomalaista perinnettä, ja kuka tahansa voi ehdottaa ilmiöitä, tapoja ja kulttuurimuotoja luetteloon.

Aloitin työni Taiteen edistämiskeskuksessa loppuvuodesta 2021. Tittelini, ensimmäinen laatuaan, on kulttuurisen moninaisuuden taideasiantuntija, ja tehtäväni on lyhyesti kerrottuna vaikuttaa kaikilla mahdollisilla tasoilla, niin rakenteissa kuin ruohonjuuressa, siihen, että suomalaisella taide- ja kulttuurikentällä otettaisiin yhdenvertaisesti ja aktiivisen antirasistisesti huomioon maamme kiihtyvään vauhtiin moninaistuva väestö, niin päätöksentekijöiden, taiteen ja kulttuurin tekijöiden kuin yleisöjen osalta. Liikun sekä niin sanotun korkeakulttuurin että (aineettoman) kulttuuriperinnön maastoissa ja kaikkialla niiden välisellä spektrillä. Työhöni kuuluu kaikenlaista virkahenkilöiden ja instituutioiden kouluttamisesta ja konsultoimisesta yksittäisten maahan muuttaneiden ja syntyperäisten suomalaisten BIPOC*-taiteilijoiden neuvontaan.

Museovirastossa aineettoman kulttuuriperinnön työstä vastaava erikoisasiantuntija Leena Marsio oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, joka otti minuun yhteyttä uuden pestini tiimoilta. Hän kertoi, että noin viiden vuoden aikana wikiluetteloon oli tullut vain pari artikkelia ei-valtaväestön kulttuuriperinteistä. Näitä ovat esimerkiksi artikkelit afrikkalaisesta tanssista ja musiikista sekä Suomen romanien lauluperinteestä.

* Suomen kielessä ei ole vielä vakiintuneita termejä kuvaamaan ei-valkoisia ihmisiä. Puhekielessä monet vähemmistöön kuuluvat käyttävät lyhennettä BIPOC, eli Black, Indigenous and other People of Color.

Kulttuurisen moninaisuuden esille tuominen on aktivismia

Vähemmistöistä ja naisista on usein paljon vähemmän arkistoitunutta, systemaattista tietoa järjestelmissä ja tiloissa, jotka muuten tallentavat kansakuntien ja yhteisöjen tarinaa. Ja kun kertomukset on pyyhitty pois, on näitä ihmisiä ja ryhmiä helpompi epäinhimillistää, joukkotuhota, orjuuttaa, syrjiä ja niin edelleen.

Lisäksi esimerkiksi historioitsija Miika Tervonen on kirjoittanut paljon siitä, kuinka homogeeninen suomalaisuus on myytti, joka syntyi 1800-luvulla. Silloin trendinä kautta Euroopan oli nationalismi; oli tärkeää luoda yhtenäisiä narratiiveja erillisistä maista ja kansoista. Suomessa haluttiin erityisesti tehdä pesäeroa aikaan, jolloin olimme osa ensin Ruotsia ja sitten Venäjää.

Näin jälkikäteen tiedämme, mitä ulossulkeva, kapea nationalismi on saanut aikaan maailmassa – ja saa edelleen. Tiedämme, että tällä hetkellä se nostaa rajusti päätään monin paikoin maailmassa. Tällaista kehitystä vastaan täytyy tietysti toimia kaikin mahdollisin keinoin. Ja vaikka ei olisi kiinnostunut toimimaan, on yksinkertaisesti tosiasia, että, kaikkien eri poliittisten vaiheiden läpi, Suomi on aina ollut moninainen ja eläväinen – pieneksi maaksi ja kielialueeksi jopa poikkeuksellisen moninainen.

Iranilaisen klassisen musiikin soittamista Suomessa / Playing Iranian classical music in Finland. Kuva: Aman Askarizad

On tärkeää, että koko suomalainen moninaisuus näkyy kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Ajattelen, että sen esille tuominen on eräänlaista aktivismia, jota me julkishallinnon edustajat voimme tehdä, vaikka työmme onkin paikoin hierarkkista ja monoliittista. Elävän perinnön parissa työskentely antaa mahdollisuuksia juhlistaa moninaisuutta sen rinnalla, että puutumme myös raskaisiin, rakenteellisiin ongelmiin. On erityisen tärkeää, että kulttuurista moninaisuutta nostetaan esiin elävän kulttuuriperinnön yhteydessä. Näkökulma nousee esiin myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksessa:

– yleiskokous tunnustaa, että yhteisöillä, erityisesti alkuperäiskansojen yhteisöillä, ryhmillä ja joissain tapauksissa myös yksityishenkilöillä on tärkeä rooli aineettoman kulttuuriperinnön tuottamisessa, suojelemisessa, ylläpitämisessä ja uudelleenluomisessa ja siten myös kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden edistämisessä

Wikiluettelon päivittäminen on mitä parhain esimerkki antirasistisesta teosta ja syrjivien rakenteiden purkamisesta.

Shani Armon pohtii: “Vähemmistöillä perinteen vaaliminen ei tapahdu itsestään. Se riippuu paljon omasta aktiivisuudesta ja nojautuu pitkälle vapaaehtoistoimintaan. Museovirasto ja Unesco toivat laatuleiman toimintaan ja herättivät myönteistä suhtautumista prosessia kohtaan. Ihmiset olivat iloisia, että meidän kulttuurista ollaan kiinnostuneita ja että se saa näkyä.”

Kulttuuriperintö on joustavaa ja muovautuvaa

Viimeisessä työpajassa keräsimme kokemuksia ja palautetta elävän perinnön lähettiläiltä. Jaettu kokemus oli, että kaikissa mukana olleissa yhteisöissä oli innostusta osallistua tällaiseen toimintaan. Prosessi herätti paljon vilkasta keskustelua siitä, mikä omassa kulttuurissa on merkityksellistä.

“Meillä on pieni, mutta itsessään moninainen yhteisö, ja ihmisillä on vahvoja mielipiteitä kulttuuristamme. Se on hieno asia, mutta välillä se on myös haastavaa. Se, että pystyimme löytämään yhteisen näkemyksen chala-leivästä ja keskustella rakentavasti, oli minulle mieletön voitto,” Shani kertoo.

Oli tärkeää huomata, että kulttuuriperintö on aina joustavaa ja muovautuvaa, ja jokaisella yhteisön jäsenellä voi olla erilainen näkemys siitä, miten jokin perinne toimii. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Lähettiläät myös kertoivat, että työpajat olivat herätelleet yhteisön jäseniä siihen, että etenkin koronapandemian aikana katkolle jääneet kohtaamiset olisi syytä herätellä takaisin henkiin perinteiden vaalimiseksi ja seuraaville sukupolville siirtämiseksi. Moni kertoi aikovansa aktiivisesti keskustelua ja toimintaa wikiluettelo-prosessin jälkeen.

Moninaisuustyötä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa

Yksi työpaikkani Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurisen moninaisuuden työn keskeisistä tavoitteista on pyrkiä näyttämään taide- ja kulttuurikentälle esimerkkiä siitä, miten monin eri pienin ja suurin tavoin moninaisuustyötä ja antirasismia voi tehdä ihan jokapäiväisessä arjessamme ja toimintaympäristöissämme. Olennaista on se, että lähdemme rohkeasti avaamaan keskusteluja, nimeämään ilmiöitä ja asioita, tuottamaan tietoa – ja teemme sen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Meillä jotka toimimme taiteen, kulttuurin, museoiden, arkistojen ja yhteisen perinnön kanssa, on paljon synergiamahdollisuuksia ja hiljaista tietoa jaettavaksi. Elävän perinnön lähettiläät-hanke on yksi onnistunut esimerkki tästä. Lopulta melko pienillä resursseilla saimme aikaiseksi taas yhden askeleen eteenpäin kohti tavoitteen toteutumista. Elävän perinnön wikiluettelossa vieraili vuonna 2022 yli 100 000 ihmistä 150 maasta, joten ihan pienestäkään askeleesta ei ole kyse.

En ole pelkästään Taiteen edistämiskeskuksen rivityöntekijä. Yksi kulttuurisista ryhmistä, johon itse kuulun, on jemeninjuutalainen yhteisö. Olen 39-vuotias, ja wikiluetteloon kirjoitettu juttu chala-shabattileivästä on ensimmäinen kerta, kun näen palan omaa kulttuuriani julkisessa kontekstissa, kulttuuriini kuuluvien ihmisten omaehtoisesti tuottamana. Se tuntuu merkitykselliseltä maailmassa, jossa minulla ei ole pääsyä sukuni kotipaikkoihin eikä edes mahdollisuutta tavata omaisiani kovin usein.

Näin konkreettisin tavoin elävän perinnön luettelointi estää poispyyhkimistä ja oikaisee Suomen kauniin tarinan sellaiseksi, kuin se todellisuudessa on: moninainen, kauas historiaan ja joka suuntaan maailmalle kurottava, rikas ja ajassa elävä sekä historian suuriin tarinoihin väestönsä kautta linkittyvä.

Catrinasuomessa
Meksikolainen kuolleidenpäivän Catrina Suomessa / Catrina at the Mexican Day of the Dead in Finland Kuva: Rosamaría Bolom.


Kirjoittaja on taideasiantuntija Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurisen moninaisuuden ja liikkuvuuden kehittämisohjelmassa

Lähteet

Elävän perinnön wikiluettelo
Valtioneuvoston asetus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Tilastokeskus: Ulkomaalaistaustaiset vuonna 2021

The New York Times: Fighting ‘Erasure’

Tervonen, Miika (2015) Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta. Teoksessa Östman, Ann-Catrin & Snellman, Hanna & Markkola, Pirjo (toim.) Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Asiasanat: Elävän perinnön wikiluettelo, kulttuuriperintö, monikulttuurisuus, rasismi, osallisuus