Työtehtävänä Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt

”Niissä pääsee vaikuttamaan asioihin. Myös kunnissa, esimerkiksi Joensuun kaavoituksessa, on nyt nuorempia kaavoittajia, jotka mielellään ottavat huomioon kulttuuriympäristönäkökulman. Ylipäätään vastaanotto on ollut hyvä, kunnissa on pääsääntöisesti kuunneltu ja otettu museon esiin tuomat asiat vastaan mukavasti.”

Aiemmin vastaavia asioita hoidettiin Museovirastosta Helsingistä. On ymmärrettävästi helpompaa ottaa asioita vastaan maakunnan omalta pojalta kuin niin että ”Helsingistä huudellaan”.

Kontiolahdelta kotoisin oleva Mikko Westman tuntee maakunnan jo ennestään. Hän pitää luonnossa liikkumisesta ja käy vaellusretkillä Pohjois-Karjalan erämaaseuduilla. Uusi työ on myös lisännyt aluetuntemusta: suurin piirtein kerran viikossa hän käy jossakin maakunnan kohteessa tai alueella. Kaavoitusta varten tehtyjen selvitysten määrä ja taso vaihtelee, ja jos selvitykset ovat kovin huonot, täytyy asioihin perehtyä paikan päällä.

”Meille tulee myös paljon suoria ja ennakoivia yhteydenottoja esimerkiksi kuntien rakennusvalvonnasta. Silloin voidaan aluksi keskustella vähän epävirallisemmin eikä pelkästään lausuntojen välityksellä.”

Erityisen tärkeänä Westman pitää alueiden erityislaatuisuuden huomioon ottamista suunnittelussa.

”Pohjois-Karjalassa on monia hienoja asioita ja ympäristöjä. Arvokkaimmat asiat ja piirteet pitäisi osata säilyttää alueiden kehittämisessä. Pohjois-Karjalassa alueet ovat omaleimaisia, ja niillä on selviä erityispiirteitä, kuten rajan läheisyys, idän vaikutukset ja erämaaluonto. Nämä pitäisi ottaa suunnittelussa huomioon ja sovittaa eri asiat kunkin paikan erityispiirteiden mukaisesti. Muodissa olevia trendejä, kuten rakennustapoja ja -tyyppejä, ei pitäisi sijoittaa suoraan erilaisiin paikkoihin. Ne pitäisi ainakin kyseenalaistaa ja pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuja.”

Westmanin omaan työhön tuo voimaa se, että hänelle oma maakunta on niin merkityksellinen.

”On ikävää, että aina puhutaan maaseudun autioitumisesta. Kuitenkin täällä on paljon näkymätöntäkin toimintaa, on mökkiläisiä, etätyöntekijöitä ja erilaisia luonnossa liikkujia. Eihän täällä hiljaista ole.”

Toistaiseksi kaikki kunnat tarjoavat asukkailleen peruspalvelut, mutta kyläkaupat ja kyläkoulut on ajettu alas ja siirretty isompiin yksiköihin. Westmanin mielestä pienuudesta olisi myös etua: kouluun voisi kävellä tai hiihtää, kyläkauppojen avulla autoa ei tarvittaisi niin paljoa.

”Tällä voisi myös vaikuttaa niin ihmisten kuin ympäristön hyvinvointiin – se on ehkä jonkinlainen vaihtoehto jatkuvan kasvun ja suuremman ja suuremman ihannoinnin tieltä. Ns. maalaisjärjen käyttökin ohjaa jo olemassa olevan infran hyödyntämiseen. Se lisäisi ihmisten hyvinvointia ja auttaisi osaltaan myös ilmastokriisissä”, hän uskoo.

Nykyinen maailmantilanne vaikuttaa luonnollisesti Pohjois-Karjalan kehitysnäkymiin. Raja Venäjän kanssa ehdittiin jo oppia näkemään mahdollisuutena niin liikkumiselle kuin elinkeinoelämälle. Nyt tilanne on muuttunut ja kehitysnäkymiä pitää rakentaa toisella tavalla.

Alueelliset vastuumuseot arvioivat myös Museovirastolle tulleita entistämisavustushakemuksia.

”Arviointi on kiinnostavaa ja nykyisin monet hakijat ovat jo ennakkoon yhteydessä, jolloin voidaan vaikuttaa myös suunnitelmiin ja korjausjärjestykseen”, Westman kertoo.

Pohjois-Karjalassa uusi museolaki paransi kulttuuriympäristön asiantuntemuksen tilannetta olennaisesti. Vuoden 2020 alussa museoon saatiin sekä rakennetun kulttuuriympäristön että arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijat. Tänä vuonna ryhmä täydentyy vielä restaurointiasiantuntijalla. Tätä ennen museo on hoitanut kulttuuriympäristöasioita 2000-luvun alussa. Myös ELY-keskuksessa on tauon jälkeen jo viisi vuotta ollut kulttuuriympäristöasiantuntija.

Vahvistuminen on näkynyt mm. maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman laatimisessa, seminaareissa, erilaisissa tilaisuuksissa alueilla sekä viestinnässä. Virinnyt aktiivisuus näkyy myös entistämisavustusten hakemisessa sekä yleisessä kiinnostuksessa ja tietoisuudessa kulttuuriympäristön suojeluasioissa. Tänä vuonna on otettu käyttöön myös sähköinen rakennustietokanta, joka helpottaa työtä jatkossa.

”Edellä olevasta huolimatta aika yksinhän tässä ollaan, museon kulttuuriympäristötiimissä on kaksi henkeä, toinen arkeologi. Onneksi arkeologi on huippuammattilainen ja huipputyyppi, ollaan samanikäisiä ja saatu meidän kahden miehen tiimistä alusta saakka erittäin toimiva. Meillä ei kuitenkaan ole erityisasiantuntemusta esimerkiksi rakennetun ympäristön eri kohdetyyppeihin tai teemoihin. Tukea työhön on saatu sekä Museovirastosta että ELYstä. Tämä työ vaatii oikeastaan jatkuvaa opiskelua”, Westman toteaa.

Valitettavana asiana Mikko Westman pitää museoalan palkkausta. Alueidenkäytön asiantuntijoille maksetaan muissa organisaatioissa sekä valtiolla että esimerkiksi maakuntien liitoissa huomattavasti parempaa palkkaa kuin museoissa. Tämä voi johtaa siihen, että museoala ikään kuin kouluttaa päteviä asiantuntijoita, jotka sitten hakeutuvat muihin organisaatioihin töihin.

Vaatimukset rakennetun kulttuuriympäristön asiantuntijan tehtäviin museoissa ovat aika kovat. Tiedollisen osaamisen lisäksi vaaditaan neuvottelutaitoja vaikeissa tilanteissa. Maankäyttö ja kaavoitus ovat kovia aloja. Osapuolilla on myös suuret taloudelliset intressit, ja eri asioiden yhteensovittaminen on vaikeaa.

Yhteiskuntamaantieteen opiskelujen rinnalla Mikko Westman ehti toimia kymmenkunta vuotta autojen parissa – siihen johti ylioppilaskirjoitusten jälkeen halu tehdä töitä käsillä.

”Kiinnostus ympäristöön ja halu ymmärtää, miksi ja miten alueita suunnitellaan ja rakennetaan sekä halu vaikuttaa niin yhteiskuntaan kuin ympäristöön oli yksi lähtökohta tälle alalle.”

Haastatteluhetkellä Westman oli hoitamassa ympäristöasiantuntijan puolen vuoden sijaisuutta Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa.

Asiasanat: rakennustutkija, rakennustutkimus, Pohjois-Karjala, alueidenkäyttö, kulttuuriympäristö

Pääkuvan tiedot: Puutaloja Nurmeksessa vuonna 2016. Kuva: Pekka Piiparinen.