2018 / Kulttuuriperinnön kasvo

Äänikuvia maanalaisesta maisemasta

Sari Häkkinen

Metallinetsinharrastajia on nykyisellään Suomessa vajaa tuhat, mutta Lasse Nymanin aloittaessa omaa ”piipparointiaan” reilut kymmenen vuotta sitten harrastajajoukko oli vielä varsin harvalukuinen. Suomen metallinetsijät ry:n puheenjohtajanakin toimiva Nyman on vuosikymmenen aikana ehtinyt olla mukana monessa, niin sotavainajien etsintämatkoilla, arkeologisilla kaivauksilla kuin tutustuttamassa uusia harrastajia metallinetsinnän pariin.

Lasse Nyman sanoo kiinnostuksen historiaan syntyneen jo pikkupoikana. Ammatikseen hän valitsi kuitenkin muun alan, ja aikuisiällä historia on saanut rakkaan harrastuksen roolin. Merkittävässä asemassa Nymanin harrastuksessa on ollut sotavainajien etsintä Venäjän rajan takaa; siihen hänet johdatti alun pitäen oman vaarin elämäntarina sodan käyneenä ja siellä pysyvästi vammautuneena veteraanina.

”En ole sotaintoilija, mutta sota on aina maan historiassa poikkeuksellinen ajanjakso ja sellaisena hyvin kiinnostava. Minua kiinnostaa historian tutkimus puhtaasti dokumenttien valossa, ilman politikointia tai tarkoituksellista näkökulmien valintaa, mikä esimerkiksi sodan historiankirjoituksessa on ollut tyypillistä”, Nyman toteaa. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen monien vainajien kohtalosta saadaan lisätietoa arkeologian ja metallinetsinten avulla ja dna-testien avulla osa vainajista pystytään myös tunnistamaan. Nyman lisää kuitenkin, että varsinaisen kenttätyön ohella yhtä tärkeää on pohjatyö arkistoissa, jotta paikan päälle mentäessä tiedetään, mitä etsitään ja mistä etsitään.

Vastuullista metallinetsintää

Lasse Nyman sanoo, että ammattiarkeologeilla ja metallinetsinharrastajilla voisi olla puolin ja toisin opittavaa toisiltaan. ”Ammattilaisilta voi oppia huolellisuutta ja systemaattisuutta, toisaalta esimerkiksi sotavainajien etsinnässä aikaa on käytössä rajallisesti, mikä on auttanut kehittämään uusia työmenetelmiä ja hyödyntämään uutta teknologiaa.”

Nyman sanoo yhteistyön ammattilaisten, esimerkiksi Museoviraston ja kaupunginmuseoiden, sekä metallinetsinharrastajien välillä parantuneen viime vuosina. Harrastajat ovat entistä valistuneempia ja tietävät, miten löytöpaikalla tulee toimia. ”Silti olen sitä mieltä, että liian usein innostutaan kaivamaan liian paljon, kun löytö osuu kohdalle. Vastuullinen harrastaja toteaa löydön, ilmoittaa siitä asiaankuuluville tahoille ja jättää kohteen tutkimisen ammattilaisten huoleksi.”

Oma lukunsa ovat Nymanin mukaan aarteenetsijät, joiden tavoitteena on saada harrastuksellaan joko mainetta tai rahaa. Hän aprikoi, että osaltaan myös uutisointi saattaa vaikuttaa tähän: kun metallinetsinharrastajista tehdään juttuja, aiheena on yleensä harrastajan löytämä mittaamattoman arvokas aarre tai salaa tehdyt kaivaukset. Kumpikin saattaa lietsoa vastuutonta harrastamista entisestään.

Kuntoutusta, opetusta ja yhteistyötä

Metallinetsinharrastus voi olla paljon muutakin kuin yksittäisten historiasta kiinnostuneiden harrastajien toimintaa. Lasse Nyman on ollut mukana hankkeissa, joissa muun muassa nuorille päihdekuntoutujille on tarjottu mahdollisuutta kokeilla ”piipparointia”. Nyman sanookin, että paras palaute on se, kun näkee metallinetsintää ensimmäistä kertaa kokeilevan innostuksen ja halun etsiä aina vain lisää. ”Vaikka löytö olisi hevosenkenkä tai muu sinänsä vähäarvoinen esine, löytäminen on aina yhtä innostavaa.”

Suomen metallinetsijät ry onkin järjestänyt yhdessä ammattiarkeologien kanssa peruskursseja harrastusta aloitteleville sekä tutustumispäiviä, joissa esimerkiksi koululaiset ovat päässeet kokeilemaan metallinetsimen kanssa toimimista. Samalla ymmärrys siitä, millaista on vastuullinen metallinetsinharrastus, kasvaa entistä laajemmalle.

Nyman kuvaa metallinetsinharrastuksen olevan kuvien maalaamista maanalaisesta maisemasta etsimen ääniä apuna käyttäen. Paitsi esinelöytöjä se on hänen mukaansa myös tarinoiden ja historioiden metsästämistä. ”Esimerkiksi esineen rahallista arvoa tärkeämpää on se, mitä löytö kertoo paikan ja siellä asuneiden ihmisten menneisyydestä. Metallinetsinharrastus on pohjimmiltaan historian tutkimusta, ei aarrejahtia.”

Lasse Nyman 2
Kuva: Liisa Tuomikoski, Museovirasto.