Kestävyys ja korjaaminen

2018 / Näkökulma

Kirjoittajat: Iida Kalakoski & Pekka Lehtinen

Rakennusperinnön hoidon ja korjaamisen kulttuuria on kehitettävä ja vahvistettava. Kirjoittajat pohtivat korjausrakentamista ja korjauskulttuuria rakennusperintökohteiden hoidossa.

Rakentamiseen käytetään valtava määrä luonnonvaroja ja inhimillisiä resursseja. Niinpä rakennetun ympäristön rooli on merkittävä, kun tavoittelemme kestävää kehitystä. Luonnonvarojen riittävyyden näkökulmasta emme voi enää käyttää fyysistä ympäristöämme nykyisellä, tuhlailevalla tavalla. Rakentamiselta on tulevaisuudessa edellytettävä, että olemassa olevia rakennuksia hyödynnetään nykyistä säästäväisemmin – säilyttäen, ylläpitäen ja korjaten. Uutta tulee rakentaa vain painavin perustein ja kaukonäköisesti.Nykyään olemassa olevaa rakennuskantaa käytetään vielä varsin huolettomasti. Vanhoja rakennuksia puretaan uusien tieltä tai niitä uudistetaan nopeasti muuttuvien trendien mukaan. Yhteiskunnan kehityksen katsotaan edellyttävän ulkoisten puitteiden luomista yhä uudelleen ja uudelleen. Säilyttämisen ja korjaamisen kulttuuri ei ole juurtunut osaksi ympäristön muuttamista ja hoitoa. Esimerkiksi Suomessa rakennuskantaa on jo riittävästi, mutta sen koetaan olevan vääränlaista, väärässä paikassa tai vaativan mittavia korjauksia. Tämän epäsuhdan hoitaminen ei saa johtaa kestämättömään ympäristön kuormittumiseen. Paineet kestävämmän korjaustoiminnan kehittämiseen ovat suuret.

Korjausrakentamisella voidaan tarkoittaa kaikkea jo oleviin rakennuksiin kohdistuvaa rakentamista, mukaan lukien rakennuksen laajentaminen tai perusteelliset muutokset sen käyttötarkoituksen tai -tavan muuttuessa. Usein korjausrakentamista ohjaavat toiminnalliset, taloudelliset tai tekniset vaatimukset, joiden täyttymiseksi rakennus muutetaan toisenlaiseksi.

Korjaaminen on rikkoutuneen tai kuluneen materiaalin tai rakennusosan uusimista tai paikkaamista. Korjaaminen perustuu vaurioiden ja niiden syiden analysointiin ja toimenpiteet toteutetaan materiaalia säästäen. Korjausrakentamista tulisi kehittää sellaisen korjaamisen suuntaan, jossa korjausten ja käyttötarkoituksen muutosten edellyttämät toimenpiteet sovitetaan tarkoin rakennuksen lähtökohtiin.

Hanasaari pesubetoni
Huoltovapaiksi kehitetyillä rakenteilla on rajallinen käyttöikä. Pesubetonipintaiset kuorilaatat Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa oli uusittava noin 40 vuoden iässä. Kohteen ja sen arkkitehtuurin historiallisen merkityksen vuoksi uudet osat toteutettiin mahdollisimman tarkkaan alkuperäisen mukaisesti. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Kohti korjaamisen kulttuuria

Rakentamisen ekologisia ratkaisuja etsitään usein uusista materiaaleista ja teknologisista innovaatioista. Liian vähän huomiota kiinnitetään jo olemassa olevien rakennusten käyttöiän jatkamiseen ja jatkuvuuden turvaamiseen. Hoidon ja korjaamisen kulttuuria on kehitettävä ja vahvistettava. Rakennukset tarvitsevat johdonmukaista huolenpitoa, jolla estetään rapistuminen ja varmistetaan säilyminen käyttökunnossa.

Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on kehittää suhtautumistamme rakennuksiin. Rakennuksia ei saa nähdä kertakäyttöhyödykkeinä, jotka hylätään niiden rikkouduttua tai puretaan käyttötarpeiden tai muodin muuttuessa. Yhtä tärkeää kuin korjaaminen, on löytää ja määritellä ne rakennukset osat, jotka eivät kaipaa korjaamista vaan voidaan säilyttää sellaisenaan. Ilman tämänkaltaiseen korjauskulttuuriin perustuvaa suunnittelua, päätöksiä ja toimenpiteitä säilyttäminen ei toteudu, vaan korjaustyöt laajenevat tarpeettomasti. Onnistunut korjaussuunnittelu edellyttää kohderakennuksen läpikotaista tuntemista.

Toisena lähtökohtana on ymmärrettävä, että rakennusten säilyminen edellyttää ylläpitoa. Huoltovapaiksi tehdyt rakenteet ovat osoittautuneet korjauskelvottomiksi ja kertakäyttöisiksi. Monet korjausrakentamisen haasteet liittyvät Suomessa pääosin nuoreen rakennuskantaamme, jonka toteutukseen on käytetty vaikeasti korjattavia, kokeellisia rakenteita. Rakennuksia on toteutettu tavoitellen huoltovapautta, joka on voinutkin toteutua enimmillään muutaman vuosikymmenen elinkaaren ajan.

Kolmas tärkeä periaate on ymmärtää rakennusten ja korjaushankkeiden erityisyys. Ei ole olemassa joka tilanteeseen sopivaa ainoaa oikeaa korjaamisen tapaa, vaan korjaustoimenpiteiden laajuus ja menetelmät tulee sovittaa kuhunkin kohteeseen ja tilanteeseen erikseen. Vanhan rakennuksen korjaamisen lähtökohdat on etsittävä rakennuksesta itsestään.

Seminarium räystäät
Kestävät rakenteet yhdistettynä johdonmukaisesti suoritettuun hoitoon, huoltoon ja korjauksiin auttaa rakennusta säilymään käyttökunnossa pitkään. Jyväskylän yliopiston Seminarium -rakennus.
Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto
Oivala Ikkunakunnostusta
Kunnostaminen vaatii osaamista ja asennetta. Pitäytyminen alkuperäisissä materiaali- ja rakenneratkaisuissa säilyttää ikkunoiden ominaisuudet ja helpottaa tulevia korjauksia. Villa Oivala, maisemaikkunoiden kunnostustyö.
Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto

Rakennusperintö ja kestävyys

Rakennusten säilyminen ei ole ainoastaan ekologisesti ja taloudellisesti järkevää, vaan rakennusperintö on myös kulttuurinen voimavara. Vanhat rakennukset konkretisoivat meille historiaa ja edellisten sukupolvien työtä. Olemassa olevaa rakennettua ympäristöä hoitamalla ja täydentämällä luomme nykyajan ympäristöä, joka puolestaan määrittää tulevien polvien mahdollisuuksia. Vanhoilla rakennuksilla ylipäänsä, ei ainoastaan erikseen nimetyillä suojelukohteilla, on kulttuurista ja kokemuksellista merkitystä osana elinympäristöämme.

Myös rakennusten ja niiden ominaisuuksien tuntemukseen perustuva huoltaminen ja korjaaminen välittävät eteenpäin menneisyyden perintöä, työtapoja ja korjausosaamista.

Rakennusperintökohteiden hoidossa ja korjaamisessa kiinnitetään erityistä huomiota rakennuksen ilmeen ja materiaalien säilymiseen. Säilyttävästä korjaustavasta tulee ottaa oppia myös muun rakennuskannan hoitoon. Kohteeseen tutustuminen on tärkeää ja korjausten tulee perustua kattaviin tietoihin kohteesta. Usein on viisainta ja kestävintä tehdä mahdollisimman vähän. Samalla on huolehdittava tulevien korjausten edellytyksistä.

Vanhimmat rakennuksemme ja niiden hoito ovat kerryttäneet tietoa toimivista rakentamisen ja korjaamisen tavoista. Parhaiten kestäväksi osoittautuneet rakennukset ovat rakenteiltaan yksinkertaisia ja ymmärrettäviä ja hyödyntävät luonnon kiertokulkuun sopivia materiaaleja. Samaa pätee korjaamiseen.

Rakennuksen kestävyyttä ei saavuteta huoltovapailla materiaaleilla tai rakenteilla, vaan ylläpidettävillä ja tarvittaessa helposti korjattavilla ratkaisuilla. Jos yksittäisen rakennusosan huolto suoritetaan säännöllisesti ja jos kukin osa elinkaarensa päätyttyä voidaan helposti uusia, rakennuksen säilymiselle ei ole varsinaista ylärajaa.

Pasilan Konepaja Paja
Sopivan käyttötarkoituksen löytäminen vanhaan rakennukseen on säästävän korjaamisen avainkysymys. Parhaassa tapauksessa uusi käyttötarkoitus hyödyntää vanhan rakennuksen ominaisuuksia ja tukee niiden säilymistä. Katsastuskonttori entisen VR:n Pasilan konepajan pajarakennuksessa Helsingissä.
Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto
Pasilan Konepaja Sähköjunahalli
Luonnonvarojen ja talouden kannalta hyödyllisintä muunneltavuutta ja joustavuutta rakennuksessa on se, että tiloja ei tarvitse muutella eri käyttötapoja varten. Entisen VR:n Pasilan konepajan sähköjunahalli Helsingin keskusta-alueella voisi lähes sellaisenaan tarjota erityiset puitteet vaikkapa paljon tilaa vaativalle julkiselle käytölle.
Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto