Perintöä odotellessa. Kulttuuriperintö ja nuoret

2018 / Näkökulma

Kirjoittajat: Ulla Salmela & Hanna Lämsä

Kulttuuriperinnön yhteiskunnallista asenneilmastoa mittaavan Kulttuuriperintöbarometrin mukaan nuoret suomalaiset kokevat harvemmin kuin vanhemmat kulttuuriperinnön olevan tärkeä osa omaa henkilökohtaista tai suomalaista identiteettiä. Kulttuuriperinnön on perusteltava paikkansa nykyhetkessä ja tulevaisuudessa eri sukupolville. Kulttuuriperintökasvatus on nousussa ja ajan hermoilla.

Nuoret kriittisempiä kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä kohtaan

Museovirasto ja ympäristöministeriö julkaisivat alkuvuodesta 2017 ensimmäisen kulttuuriperinnön yhteiskunnallista asenneilmastoa mittaavan Kulttuuriperintöbarometrin. Vastaajista (n=2066) noin viidesosa kuului ikäryhmään 18-30 vuotta. Tiedonkeruu tapahtui verkkokyselynä ajalla 15.–24.11.2017.

Barometrin mukaan kulttuuriperinnön käsite koetaan sitä tutummaksi, mitä vanhempi ihminen on. Alle 30-vuotiaista kulttuuriperintöä pitää itselle tuttuna 56 %, kun vastaava arvio on yli 65-vuotiailla 81 %. Kulttuuriperintöä pidetään myös sitä tärkeämpänä, mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse. Yli 65-vuotiaista 85 % pitää asiaa joko erittäin tai melko tärkeänä, kun vastaava luku alle 30-vuotiailla on 52 %.

Myös kulttuuriperinnön säilyttämistä pidetään sitä tärkeämpänä, mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse. Yli 65-vuotiaista 84 % pitää asiaa joko erittäin tai melko tärkeänä, kun vastaava luku on alle 30-vuotiailla 52 %. Alle 30-vuotiaat suhtautuivat muita ikäryhmiä kriittisemmin siihen, mitä kulttuuriperintöön luetaan kuuluvaksi.

Nuoret suomalaiset kokevat myös harvemmin kulttuuriperinnön olevan tärkeä osa omaa henkilökohtaista tai suomalaista identiteettiä. Kulttuuriperintöä pitää oleellisena osana arkeaan 45 % suomalaisista: alle 30-vuotiaissa tämä luku oli vielä alempi.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset yhtyvät mielellään väitteeseen, jonka mukaan kulttuuriperintö sisältää korvaamattoman tärkeitä arvoja (80 %). Alle 30-vuotiaat suhtautuivat tähän väitteeseen muita ikäryhmiä selvästi nihkeämmin. He myös uskovat muita ikäryhmiä enemmän kulttuuriperinnön rajoittavan kehitystä ja toiminnan vapautta. Nuoret ovat kriittisempiä arvioissaan siitä, millainen on kulttuuriperinnön yhteiskunnallinen merkitys. He suhtautuivat muita ikäryhmiä epäilevämmin kulttuuriperinnön antiin alueiden maineelle tai kulttuuriperinnön nykyistä vahvempaa huomioon ottamiseen kaupunkien kehittämisessä.

Mietityttämään saa havainto, että alle 30-vuotiaat suhtautuvat kriittisimmin julkisten varojen käyttöön kulttuuriperinnön suojeluun ja hoitamiseen, vaikka vankkaa tuki tälle ajatukselle on tässäkin ikäluokassa. Kysyttäessä kenen vastuulla kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on, näkevät suomalaiset ensisijaisena vastuutahona viranomaiset ja heti perässä kansalaiset. Nuoret nostavat muita ikäryhmiä selkeämmin näiden rinnalle tasavahvaksi vastuutahoksi yhteisöt. Kun kysytään yhtä tärkeintä tahoa, kohoavat nuorten vastuksissa ykköseksi kansalaiset (30 %), kun kaikkien vastaajien ykkönen ovat viranomaiset (39 %). En osaa sanoa -vastaajien ryhmä on nuorten joukossa vastuukysymyksessä huomattavan suuri.

Kysyttäessä omasta osallistumisesta kulttuuriperintöä koskevaan toimintaan, näyttää alle 30-vuotiaiden arvio omasta aktiivisuudestaan vanhempia ikäluokkia huomattavasti pienemmälle, erityisesti jos verrataan yli 65-vuotiaisiin. He eivät myöskään kovin usein koe tuottavansa tietoa kulttuuriperinnöstä, digiaikakaudesta huolimatta. Nuoremmat ikäluokat eivät myöskään ole yhtä halukkaita panostamaan verorahoja kulttuuriperintöön.

Mitä barometrin tuloksista voi päätellä?

Ei liene yllätys, että nuorempien näkemykset kulttuuriperinnöstä eroavat vanhempien sukupolvien näkemyksistä. Tietoa ja omakohtaista kokemusta erilaisista paikoista, rakennuksista, tavoista ja tapahtumista, jonka pohjalta merkitykset voivat syntyä, on vähemmän kuin vanhemmilla sukupolvilla.

Myöskään kriittisyys suhteessa kulttuuriperinnön arvoihin, yhteiskunnalliseen merkitykseen, tai sen merkitykseen omalle identiteetille ei yllätä. Barometrin tulokset heijastavat sitä, että kulttuuriperintö – sen instituutiot, kuten museot ja arkistot, hallinto, ja myös kansalaisyhteiskunta – ymmärretään nuorten vastaajien keskuudessa käsitteenä ja ilmiönä, joka kuuluu aikuisten maailmaan. Kulttuuriperintö viittaa menneeseen, jonka nuoret perivät edellisiltä sukupolvilta – halusivat tai eivät.

Nuorten suhtautuminen kulttuuriperintöön voidaan rinnastaa suhteeseen poliittiseen järjestelmään ja siihen osallistumisen tai osallistumattomuuden kanssa. Nuorten omat näkemykset kulttuuriperinnöstä haastavat rajoja: hauskanpito voidaan ymmärtää kritiikkinä vakavana ja arvokkaana, ehkä myös elitistisenä, pidettyä, aikuisten kulttuuriperintöä kohtaan.

”Aatteiden, vakaumuksen ja ideologian merkitys yhteiskuntaan vaikuttamisen motiivina on vähäinen. Kaikkein tärkeimmiksi kannustimiksi nousevat mahdollisuus edistää itselle tärkeää asiaa sekä mahdollisuus edistää yhteistä hyvää. Myös sosiaalisuus ja hauskanpito ovat tärkeitä motiiveja.” (Nuorisobarometri 2013)

Kuva 1 Perintöä Odotellessa
Jesper Pohjanmaalta osallistui työllään ”Out with my good friends in pedersöre” eurooppalaiseen Heritage Makers -kilpailuun toukokuussa 2018. Kilpailussa lapset ja nuoret etsivät eurooppalaisia tarinoita. lähiympäristöstään. Työssään tekijä toteaa myös, että ”No one can stop me from having fun with my European friends”. Työ valittiin Suomesta jatkoon.

Ovatko nuoret oikeassa?

Kyllä ja ei.

Kulttuuriperinnön tutkimuksessa on 2000-luvun alusta lähtien voimistunut kriittinen näkökulma, joka korostaa perinnön aineetonta ja prosessimaista olemusta: perintö on elävää, dynaamista ja kehittyvää, johon kaikilla ihmisillä ja yhteisöillä on yhtäläinen oikeus osallistua.

Muuttunut kulttuuriperintökäsitys on heijastunut myös muun muassa kansainvälisiin kulttuuriperintösopimuksiin kuten UNESCOn sopimukseen aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja Euroopan neuvoston puiteyleissopimukseen kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä. Kulttuuriperinnön tutkimuksessa, asiantuntijatyössä ja hallinnossa perinnön yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja sen rooli suhteessa kulttuuriseen osallisuuteen, alueiden elinvoimaisuuteen, moninaisuuteen ja kestävyyteen ovat olleet tapetilla jo kymmenisen vuotta. Myös kulttuuriperintö prosessina, yhteisöjen rooli kulttuuriperintötyössä sekä kulttuuriperinnön henkilökohtainen merkitys ja identiteettiin liittyvät kysymykset ja teemat ovat olleet nousussa.

Nämä näkemykset eivät kuitenkaan ole vielä riittävän tehokkaasti integroituneet alalle, eivätkä myöskään levinneet muille sektoreille. Tarvetta muuttunutta käsitystä konkretisoivalle koulutukselle, materiaaleille ja toimintamalleille sekä kasvatusta, opetusta ja nuoristoimintaa tukeville rakenteille on. Oppilas- ja nuorilähtöisestä, tätä hetkeä ja tulevaisuutta, identiteettiä ja yhteiskuntasuhdetta rakentavasta kulttuuriperintökasvatuksesta ja -toiminnasta on toistaiseksi saanut nauttia vielä aika harva lapsi ja nuori. Mahdollisuuksia tähän on jo tarjolla, mutta esteitä vielä on.

Maailma muuttuu, joissakin asioissa ehkä jopa liiankin hitaasti

Kulttuuriperintö on ylirajainen käsite, joka viittaa menneisyyden ja nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Käsite edellyttää kaikkien näiden tasojen yhtäaikaista tarkastelua. Kulttuuriperinnön on perusteltava paikkansa myös nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.

Kieli- ja kulttuuriperintö eivät siirry vanhemmilta lapsille yhtä itsestään selvästi kuin aiemmin. Maailman muuttuessa niin sanotut perinteiset kulttuuriin, ammattiin, uskontoon tai seksuaalisuuteen sidotut identiteetit ovat läpikäymässä murrosta. Identiteetti muotoutuu yhä enemmän suhteessa vertaisryhmään, kuten ikätovereihin, ja se nähdään kulttuuriperinnön tapaan jatkuvasti muuttuvana. ”Kuka minä olen” ja ”Mihin kuulun” -kysymyksistä on tullut osa myös aikuisuutta. Vaihtoehtojen runsaus vapauttaa, mutta aiheuttaa lisäksi epävarmuutta ja pahoinvointia. Nuorten uskonpuute omista vaikutusmahdollisuuksista ja huoli maapallon tulevaisuudesta, erityisesti ilmastonmuutoksesta ovat lisääntymässä (Nuorisobarometri 2016 ja 2018 (julkaisematon). Identiteettien rakentamisen prosessi on jossain määrin tullut myös haastavammaksi. Kulttuuriperintö osaltaan tarjoaa aineksia tähän kaikille meille.

Nuoret ovat täällä jo nyt. Olisiko aika uudistaa rakenteita?

Suomessa on tehty jo parikymmentä vuotta uraauurtavaa työtä kulttuuriperintökasvatuksen ja samalla nuorisotyön eteen, esimerkkeinä Opetushallituksen kehittämisprojekti Suomen Tammi ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran sekä monien museoiden ja arkistojen työ. Koulumaailmassa oppiaineiden rajoja ylittävälle opetukselle on tullut uutta tilaa viimeisimmän opetussuunnitelmauudistuksen myötä.

Nuoret on nostettu kulttuuriperintöpolitiikassa esiin: esimerkiksi Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden eurooppalaisissa tilaisuuksissa ja aloitteissa sekä myös Suomessa, osallisuus-teeman kautta. Euroopan komissio on ehdottanut kulttuuriperintöpainotettua lisärahoitusta muun muassa nuorisotyötä tukevalle Erasmus + -ohjelmalle. Mutta tekoja tarvitaan selvästi enemmän.

Kuva 2 Perintöä Odotellessa
Heritage Education on Euroopassa nousussa. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Lastenkulttuurikeskusten liiton Kulttuurivoltti -hanke ja kulttuurikasvatussuunnitelmatyö sai Euroopan unionin / Europa Nostran kulttuuriperintöpalkinnon kesäkuussa 2018 Berliinissä. Kuva: Hanna Lämsä ja Kulttuurivoltti -hanke mediakuvat.
Kuva 3 Perintöä Odotellessa
Kesäkuisen European Cultural Heritage Summitin yhteydessä järjestettiin myös The Future is Heritage Youth Summit. Nuorten viesti oli tiivistetysti se, että heillä on tahtoa osallistua tasavertaisina toimijoina kulttuuriperintötyöhön. He ovat valmiita jo nyt, eivät vain tulevaisuudessa.
Kuva: Hanna Lämsä
Kuva 4 Perintöä Odotellessa
The Future is Heritage”. Yleisössä kulttuurikomissaari Tibor Navracsics, Saksan kulttuuriperintökomitean toimistopäällikkö Uwe Koch ja Saksan kulttuuriperintökomitean puheenjohtaja Martina Münch.
Kuva: Hanna Lämsä

Nuorten kriittisyyden kulttuuriperintöä kohtaa tulisi toimia herättäjänä. Tutkimustenkin mukaan nuoret ovat entistä valveutuneempia, mutta osallistuminen on vähäistä. Olennaista on se, miten me, työelämän vallankahvassa oleva sukupolvi, teemme tilaa ja luomme toimivia rakenteita, joissa nuorten osallistuminen on mahdollista. Barometrissä nuoret nostavat esiin vastuunkantajina muun muassa yhteisöt, joiden rooli kulttuuriperintötyössä on korostumassa. Mitä muuta nuoret tietävät kulttuuriperinnöstä, jota emme edes osaa kysyä? Olemmeko kykeneviä ylisukupolviseen dialogiin? Tukevatko rakenteet sitä? Ja tässä on kulttuuriperintöalallakin itsetutkiskelun paikka. Nuoret eivät odottele, he ovat täällä jo nyt.

Lähteitä:

Enqvist, Johanna 2017. Kulttuuriperinnön rekonstruointi kriisin jälkeen: katsaus tutkimukseen. Teoksessa Kriisin jälkeen – rekonstruktio? Toimittajat / Editors: Aura Kivilaakso, Maire Mattinen & Laura Berger. ICOMOSin Suomen osasto ry. https://tuhat.helsinki.fi/port...

Heikkilä, Tiina 2018. ”Jos presidentinvaalit eivät kiinnosta nuorta, ei ole välttämättä syytä huolestua” http://alusta.uta.fi/juttuset/... viitattu 15.8.2018.

Kulttuuriperintöbarometri 2017, http://www.kulttuuriperintovuo...

Mehtäläinen, Jouko – Niilo-Rämä, Mikko – Nissinen, Virva 2017. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen päätulokset. https://ktl.jyu.fi/vanhat/julk... viitattu 15.8.2018.

Nuorisobarometri, https://tietoanuorista.fi/nuor...

Mopolla Eurooppaan! Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun töissä kuuluu nuorten oma ääni, http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-...

Terävä, Hanna: ”Nuorten huoli ilmastonmuutoksesta kasvanut jyrkästi”, YLE 13.8.2018, https://yle.fi/uutiset/3-10346...